Missä on todettu, että homo- tai lesboparin suhteessa ei lapsi kärsisi ko. asiasta? Tuollainen tilanne antaa täysin väärän ja luonnottoman roolimallin lapselle. Uskallan sanoa luonnottoman, koska jos asia olisi luonnollinen ko. parit voisivat lisääntyä keskenään, mikä on ihmiskunnan jatkumon edellytys. Mielestäni asiaa pystyy ajattelemaan ihan maalaisjärjelläkin, että ei ole tuollainen "homoympäristö" hyväksi lapselle, ilman "tutkimuksiakin".

 No vaikkapa tässä lastenpsykiatri Tytti Solantauksen Sosiaali- ja Terveysministeriölle kokoamassa laajassa raportissa eri puolilla maailmaa tehdyistä tutkimuksista, googleta "Tutkimuskatsaus sateenkaariperheissä elävien lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista", linkki on hankalan pitkä.

Tässäpä ote aiheesta seksuaalisuus:

Sukupuoli-indentiteetin kohdalla tutkimuksien tulokset ovat hyvin selkeät. Missään tutkimuksessa ei ole todettu homoseksuaalisten vanhempien lapsilla poikkeavuutta. Lapset ja aikuiset pitivät itseään tyttöinä tai poikina, naisina tai miehinä biologisen sukupuolensa mukaisesti (Kirkpatrick et al., 1981; Golombok et al., 1983; Green, 1978; Green et al., 1986; Golombok et al., 1997).

Ja tunne-elämästä:

3.4.3. Lasten tunne-elämä ja käyttäytyminen

Lapsen itsetuntoa, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia ja psykiatrista sairastavuutta on tutkittu tutkimusasetelmissa, jossa lapsia ovat arvioineet äidit, opettajat, ulkopuoliset arvioitsijat ja lapset itse. Puryear (1983, ref. Patterson 1992) tutki lesbo- ja heteroäitien kouluikäisten ja Huggins (1989) murrosikäisten lasten minäkäsityksiä, eivätkä todenneet eroja. Lasten älykkyyttä tutki puolestaan Green työtovereineen (Green et al., 1986) ja tulos oli sama. Gottman (1990, ref. Petterson, 1992) vertasi lesbo- ja heteroäitien aikuisten tytärten persoonallisuuden piirteitä. Tutkittiin 18 persoonallisuuden ulottuvuutta ja ainoastaan yhdessä löytyi ero. Lesboäitien aikuiset tyttäret arvioivat oman hyvinvointinsa paremmaksi kuin heteroäitien tyttäret.

Lasten käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat eivät myöskään näytä olevan riippuvaisia vanhempien seksuaalisesta suuntautumisesta (Kirkpatrick et al., 1981; Golombok et al., 1983; Brewaeys et al., 1997; Flaks et al., 1999, Golombok et al., 1997; Tasker ja Golombok, 1995). Golombokin, Spencerin ja Rutterin (1983) tutkimuksessa lasten psykiatriset oireet arvioi lastenpsykiatri, joka ei tiennyt lapsen perhetaustasta. Hänkään ei havainnut eroja lasten perhetaustan mukaan. Tasker ja Golombok (1995, 1997) tutkivat lesbo- ja heteroperheissä kasvaneita nuoria aikuisia, eivätkä todenneet eroja ahdistus- tai depressio-oireiden, psykiatrisen sairastavuuden ja hoitopalvelujen käytön suhteen välillä.

Näyttääkin siltä, että lasten persoonallisuuden kehityksessä, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmissa ja psykiatrisessa sairastavuudessa ei ole systemaattisia eroja sen mukaan, minkälaisessa perheessä lapsi on kasvanut. Missään tutkimuksessa ei ole todettu, että homoseksuaalisten vanhempien lapsilla olisi enemmän psyykkisiä ongelmia ja psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla. Tämä ei tietysti merkitse sitä, etteikö homoseksuaalisten vanhempien lapsilla olisi psyykkisiä ongelmia. Ne vain johtuvat molemmissa perhetyypeissä samoista asioista, kuten taloudellisista vaikeuksista, vanhempien välisistä ristiriidoista, huonosta perheilmapiiristä ja vanhemmuuden ongelmista, eivätkä ole yhteydessä perherakenteeseen.

#79: Vieras - Linkki 

Sukupuoli-indentiteetin kohdalla tutkimuksien tulokset ovat hyvin selkeät. Missään tutkimuksessa ei ole todettu homoseksuaalisten vanhempien lapsilla poikkeavuutta. Lapset ja aikuiset pitivät itseään tyttöinä tai poikina, naisina tai miehinä biologisen sukupuolensa mukaisesti (Kirkpatrick et al., 1981; Golombok et al., 1983; Green, 1978; Green et al., 1986; Golombok et al., 1997).

Hieman toivoisin kritiikkiä näitä tutkimuksia kohtaan. Kaikki tutkimukset eivät ole aivan sitä, mitä niissä annetaan ymmärtää. Myös tutkimuksen "tilaajan" kohdalla kannattaa olla kriittinen. Alempana näet kansainvälisentiedemaailman kritiikkia vastaavaan tutkimukseen.

"The analysts concluded that each study was seriously flawed in one or more of the following respects: (1) unclear hypotheses and research designs; (2) missing or inadequate comparison groups; (3) self-constructed, unreliable, and invalid measurements; (4) non-random samples, including participants who recruit other participants; (5) samples too small to yield meaningful results; or (6) missing or inadequate statistical analysis (Lerner and Nagai, "No Basis: What the Studies Don't Tell Us About Same-Sex Parenting" ( Marriage Law Project, 2000)). Other critics suggest that study results are affected by the researchers' ideological bias in favor of equal rights for gay men and lesbians (Wardle, "The Potential Impact of Homosexual Parenting on Children," University of Illinois Law Review 1997: 833-919)."

On olemassa myös vastaavia tutkimuksia, missä tulokset ovat melkola

illa päinvastaisia kuin tuossa mihin viittaat.  

Itse olen sen verran "vanhanaikainen", että pyrin monessa asiassa luottamaan maalaisjärkeen vaikka "viisaat" muuta välillä puhuvat. Setäni aikoinaan sanoi, että kannattaa käydä kouluja, että ei usko ihan kaikkea mitä "viisaat" puhuu. Minulle se maalaisjärki sanoo, että homoliitossa lapselta puuttuu normaali äiti-lapsi suhde ja lesboliitossa isä-lapsi suhde. Onko tämä normaali perheen malli? Ennen kuin sanot, että on yksinhuoltajavanhempia, muistutan että he eivät mene itsekseen naimisiinkaan.

Tarkoitukseni ei ole "snoppailla" näillä asioilla, vaan itselleni ydinkysymys kristillisessä avioliitossa on Jumalan sana eli Raamattu. Siellä asia on yksiselitteisen selvästi sanottu olevan Jumalan mielen vastaista. Tämän takia minulle tämä asia ei ole mielipidekysymys, vaan Jumalan ilmoitus kuten Raamattu muutenkin. En todellakaan tiedä Jumalan ajatuksia asioissa, mutta se ei ole minun tehtävänikään, vaan ainoastaan Hänen mielensä mukaisesti.