"Kenenkään ei ole pakko kasvattaa. Mutta jos siihen ryhtyy, niin kasvattajan velvollisuus on olla perillä niistä ehdoista, jotka rotujärjestö on päättänyt ja SKL siunannut rekisteröinnin edellytyksiksi. Jos ei ole perillä tai jättää noudattamatta sääntöjä niin, että sanktioita tulee, voi syyttää vain itseään. Ei muita."

Kasvattajan velvollisuus on olla perillä ehdoista, kyllä. Olen samaa mieltä. Mutta tällä hetkellä tilanne on se, että jos muuttaisi vuodeksi ulkomaille eikä seuraisi Suomen Kennelliiton uusia ohjeistuksia, olisi vuoden päästä takaisin tullessaan "aivan pihalla". Säännöt ja ohjeet muuttuvat jatkuvasti! Muutamana esimerkkinä tältä vuodelta ER, C.i.b -sekoilut ja polvitarkastus-uudistus. Polvitarkastus uudistuksesta EI kysytty rotuyhdistyksien kantaa, vaan asiaa valmisteltiin Kennelliitossa ja ilmoitettiin päätetyksi. Astuu voimaan 1.1.2012 eli vain muutaman kuukauden varoitusajalla. Osalle kasvattajista koitui tästä selkeitä taloudellisia tappioita, kuten myös tuosta ER-sekoilusta tulee koitumaan.

Rekisreröintimaksut nousevat lähes joka vuosi. Lisäksi muutama vuosi sitten sirutus siirtyi kasvattajan vastuulle. Ennenhän se oli koiranomistajan tehtävä. Kasvattajille tuli tästäkin selkeä uusi kustannuserä. Ja nyt on puhuttu dna-testauksesta - epäluottamuslauseena kasvattajia kohtaan. Se vasta kallis uudistus tulee olemaankin jos se toteutuu.

Muistutukseksi vielä jalostusstrategia, joka toteutuessaan olisi ollut jalostustyötä erittäin voimakkaasti rajoittava. Se sentään saatiin kumottua - adressilla. Nyt suunnitteilla oleva jalostusstrategia ei sisällä enää juuri mitään alkuperäisessä olleita, koska Kennelliitto onneksi sentään se kohdalla tajusi, ettei heillä ole valtuuksia asettaa niin tiukkoja rajoituksia kasvatustyölle. Mutta jos strategiaa ei olisi vastustettu näkyvästi, se olisi otettu voimaan ja joutuisimme sitäkin noudattamaan.

Muutaman vuoden aikana on tullut suuria muutoksia. 90-luvulla kasvattanut, nyt uudestaan kasvatustyötä aloitteleva, ei voi hyödyntää mitään vanhoja oppejaan. Kaikki on 'keksitty uudestaan'. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää. Sopimusten tekoa varjostaa pelko "onko tämä varmasti Kennelliitolle kelpaava", vaikka kyse olisi tavallisesta sopimuksesta. Jos pennussa on joku virhe, on asia todella stressaava tällä hetkellä myyjän kannalta. Ostajan oikeudet kasvavat jatkuvasti ja Kennelliitosta otetaan kantaa ostajien kysymyksiin korvausasioista. Mutta jos kasvattaja kysyy neuvoa ja apua.. No, sitä on turha odottaa saavansa.

Näin. Tässä muutamia ajatuksiani.

#136: yksi allekirjoittaneista - Yksi puheenvuoro

Rekisreröintimaksut nousevat lähes joka vuosi. Lisäksi muutama vuosi sitten sirutus siirtyi kasvattajan vastuulle. Ennenhän se oli koiranomistajan tehtävä. Kasvattajille tuli tästäkin selkeä uusi kustannuserä. Ja nyt on puhuttu dna-testauksesta - epäluottamuslauseena kasvattajia kohtaan. Se vasta kallis uudistus tulee olemaankin jos se toteutuu.

 

Tuohon kitinään en sano muuta kuin sen että niin ne nousevat pentujen hinnatkin joka vuosi.