EI LASTEN LEIKKIÄ! http://www.elisanet.fi/juhani.starczewski/Ei_lasten_leikkia-nayttely.htm Teimme retken Jyväskylästä Helsingin Juutalaiseen seurakuntaan http://www.jchelsinki.fi/ ja Mannerheim-museoon: http://www.mannerheim-museo.fi/  Kansojen kohtalon on ratkaissut se, miten ne ovat suhtautuneet juutalaisiin. Se, mitä tapahtuu juutalaisille, vaikuttaa koko maailman tilanteeseen. Onneksi Suomi ei suostunut Hitlerin vaatimuksiin luovuttaa Suomessa olevat juutalaiset Saksaan. Kun Hitler vaati Mannerheimin 75-vuotis päivillä luovuttamaan juutalaiset pakolaiset ja suomenjuutalaiset Saksaan, Mannerheim suoristi selkänsä ja sanoi: "Ainoastaan minun kuolleen ruumiini yli". Vähän ennen Hitlerin vierailua oli saarnaaja Aarne Ylppö (arkkiatri Arvo Ylpön veli) kertonut arkkipiispa Erkki Kailalle, että Mannerheimia ja Suomen johtoa on varoitettava ja oli sanonut Kailalle, että Odadjan kirjasta. Kaila oli lukenut Mannerheimille Obadjan kirjasta jakeet 11-15,"Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat veivät pois Jerusalemin rikkaudet, kun muukalaiset tunkeutuivat sisään sen porteista ja heittivät siitä arpaa, sinäkin olit kuin yksi heistä. Älä katsele iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa aikaa. Älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele heidän ahdistuksensa aikana. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista sen hätäpäivänä. Älä katsele iloiten, myös sinä, sen onnettomuutta sen hätäpäivänä. Älä ojenna silloin kättäsi sen rikkauteen. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä sen pelastuneita. Älä luovuta sen pakoon päässeitä ahdistuksen päivänä. Herran päivähän on lähellä kaikkia kansoja: Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään. Rangaistus sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi". Viisaana miehenä Mannerheim otti tämän sanan huomioon. Hän oli myös tutkimusmatkoillaan saanut tietoonsa, miten kadonneet sukukunnat olivat siirtyneet Eurooppaan ja pohjoismaihin. Juutalaisten omissa tietosanakirjoissa on myös tästä aiheesta karttoja ja niissä on kuvattu, miten esim. Isaskarin heimoa siirtyi Suomeen. Mannerheim kutsui Suomen urhoollisia sotilaita Isaskarin Pojiksi! Yksi häpeätahra on Suomella juutalaisten suhteen, sillä yhdeksän juutalaista luovutettiin Saksaan v. -43. Sisäministeri Toivo Horelli päätti luovuttaa kaikki juutalaiset pakolaiset Saksaan. Suomen hallitus yriti estää sen, mutta Horelli sanoi eroavansa hallituksesta, jos tähän ei suostuta. Koska pelättiin hallituskriisiä ja Suomen ja Saksan välien viilenemistä, suunnitelma hyväksyttiin pienemmässä mittakaavassa. Kun juutalaisia oltiin lastaamassa laivaan, Tanner sai tästä tiedon ja hän pysäytti Horellin touhut. Laivaan oli kuitenkin ehditty siirtää yhdeksän juutalaista, joista yksi matkalla hyppäsi mereen ja hukkui. Loput vietiin Auswitchin keskitysleiriin, seitsemän kuoli siellä ja yksi selvisi hengissä, George Koholman. Hän muutti Israeliin ja toimi siellä sairaalan johtajana.  Kun Fagerholm sai kuulla, mitä oli tapahtunut, hän suuttui ja uhkasi erota hallituksesta jos vielä yksikin juutalainen luovutetaan. Fagerholm oli elämänsä loppuun asti juutalaisten ystävä ja toimi Suomi-Israel -yhdistyksen puheenjohtajana. Hänen muistolleen on istutettu metsää lähelle Jerusalemia. Mannerheimille ja Tannerille on myös istutettu nimettömät puut Herzelin vuorelle. +++ Tietääkseni myös laivoja, joissa oli juutalaisia, käännytettiin rannikoltamme. Käännytettyjen kohtalo oli karu. Myös venäläisiä juutalaisia sotavankeja luovutettiin melkoinen joukko saksalaisille. Juutalainen yhteisö koki Vakkurin kirjoittelussa samoja kaikuja kuin 2000 vuoden ajan ovat saaneet "kristityiltä" hyvinkin konkreetisti kokea

#2: Juhani Starczewski - Re:  

  Juutalaisten olemassaolo osoittaa, että Raamattu on totta http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/  juutalaisten-olemassaolo-osoittaa-etta-raamattu-on-totta-2/   Kirkon ulkomaan apu lietsoo juutalaisvihaa Suomessa http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171905-kirkon-  ulkomaanapu-lietsoo-juutalaisvihaa-suomessa Kirkko pyysi anteeksi vaikenemistaan juutalaisvainoista http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/2000-11-14-uutiset1   Otan muutamia esimerkkejä kotimaisen lähihistorian juutalaisvastaisuudesta Tammikuun 27. päivää – Auschwitchin vapautumisen päivää – on vuodesta 2001 alkaen vietetty Suomessa virallisesti kansallisena uhrien muistopäivänä. Muistotilaisuuksissa Helsingissä ei juurikaan ole kirkon virallista edustusta nähty. Kun pääministeri Paavo Lipponen puhui muistotilaisuudessa Yliopiston suuressa juhlasalissa, Helsingin piispa ei vaivautunut paikalle. Pääministeri Paavo Lipponen pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista Gestapolle. Helsingin juutalainen seurakunta paljasti tuolloin muistomerkin Tähtitorninmäellä Helsingissä. Samaan aikaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvuilla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan, eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan. Kirkolliskokouksen anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys. Siellä käsiteltiin Kristalliyön tapahtumien muistopäivänä Porvoon hiippakunnan edustajien aloitetta, jonka mukaan kirkon tulisi pyytää juutalaiselta yhteisöltä anteeksi sitä, että kirkko ei tuolloin tuominnut voimakkaasti tuhansien juutalaisten pahoinpitelyä ja heidän omaisuutensa silmitöntä tuhoamista. Kotimaa – lehdessä ei marraskuussa 1938 esiintynyt mitään merkittävää protestointia. Tällainen asenne tietysti rohkaisi Hitleriä. Kristalliyön tai oikeammin -viikon vainoissa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee 36:sta 91:een. Aloitetta käsitellyt Kirkolliskokouksen valiokunta päätti, että anteeksipyyntöön ei ole aihetta. Tällöin tein kokouksessa vastaesityksen, jonka mukaan anteeksi tulee pyytää. Esitystä kannatti ainoana Oulun piispa Olavi Rimpiläinen. Tilanne oli jännittävä. Kannatettu vastaehdotus pakottaisi äänestämään anteeksipyynnöstä. Tämä olisi tietysti ollut skandaali. Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Jukka Paarma reagoi tilanteeseen nuijankopautuksella ja keskeytti kirkolliskokouksen! Päätösehdotuksen kannattajat kävivät sanan säilällä kimppuuni vaatien minua vetämään vastaehdotuksen pois. Tähän en tietenkään suostunut. Asia ratkaistiin siten, että valiokunta piti uuden kokouksen, muotoili anteeksipyynnön, joka hyväksyttiin yksimielisesti kun kokous jatkui myöhemmin. Mielenkiintoista tässä episodissa oli, että kristilliset viikkolehdet vaikenivat asiasta visusti. Tapahtuneesta ei myöskään ole mitään mainintaa viime vuonna ilmestyneessä Kirkolliskokouksen historiassa. (Tämä ”historiateos” on muutenkin yhtä inspiroiva kuin Kim Jong-unin tilaama selonteko pohjois-Korean hallinnosta.) Anteeksipyyntö juutalaisilta oli kuitenkin ainoa asia, mistä STT samana päivänä uutisoi, muttei kertonut miten päätös syntyi, koska Kirkon tiedotuskeskus ei sitä tiedottanut.