Olen sitä mieltä, että kaikki uskonnot, mukaanlukien luterilaisuus ja muut kristinuskon alalajit, ovat ruoansulatuselimistön loppupäästä ja uskominen sopii ainoastaan typeryksille. Mutta uskonto islam on kaikkien paholaisten syvimmistä ruumiinonkaloista, ja siksi Suomen ei pidä sallia sisäänpääsyä enää yhdellekään Suomen rajalle asti turvallisesti matkustaneelle muslimiturvapaikanhakijalle, varsinkaan miehille. Pakolaisia pitää vastaanottaa ainoastaan YK:n kontrolloimilta pakolaisleireiltä, ja sieltäkin etupäässä naisia, lapsia ja vanhuksia, tai kokonaisia, yksiavioisia perheitä.

#599: Uskomaton veronmaksaja - Uskonto 

 "Olen sitä mieltä, että kaikki uskonnot, mukaanlukien luterilaisuus ja muut kristinuskon alalajit, ovat ruoansulatuselimistön loppupäästä ja uskominen sopii ainoastaan typeryksille."

Muulta osin olen aika lailla samaa mieltä sinun kanssa, paitsi tuosta ylläolevasta. No nythän sinä menit ja kirjoitit itsesikin typerysten joukkoon. Uskossa Jeesukseen on kyse siitä, että uskoo vaikka ei vielä näe. Pyhä Henki on tuossa mukana. 

Jos aivan tarkkoja oltaisiin, neutraalisuus on myytti, kaikki lähtevät jostain olettamuksesta, vain Jumala lähtee puhtaasta tiedosta. 

Uskomaton veronmaksajakin on uskovainen eli uskoo johonkin, vaikkakaan kaikki eivät ole kristittyjä. Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole. Kukaan ateistikaan ei ole pystynyt todistamaan uskomustaan eikä pysty jatkossakaan. Agnostikko uskoo, ettei Jumalan olemassaolosta voi tietää. Kristitty uskoo, että Jumala on.

Erottava tekijä ei ole usko vaan uskon kohde.

Ajattelen, että matkalla lähtösatamasta ulapalle on pahoja kareja ja kapeikkoja, mutta kapea "uskon" väylä on oikeasti olemassa. Ja monet ihmiset, etsijät, löytävät itsensä noilta kareilta, mutta matkaa on jatkettava ja otettava vaikka uusi alku.

"Kukaan ei ole liian paha tai toivoton, jos hän huutaa Jumalan puoleen nöyrtyneenä. Ajatellaan, onko niin kauas Jumalasta joutuneella henkilöllä toivoa? Kyllä, jos hän nöyrtyy, tunnustaa syntinsä ja uskoo Kristuksen ristillä hankkimaan voittoon." (David Wilkerson)