Uskonnon opetuksessa pitäisi tulla esille selkeästi uskonnon ja henkilökohtaisen uskon ero, kirkkokunnalla ei ole väliä.  Tietysti jos  uskonnonopettaja ei ole uudestisyntynyt uskova,  niin hänen on vaikea opettaa asioita mitä ei itsekään ole kokenut todeksi omassa elämässään. Uskonnollisuudesta ei ole mitään hyötyä se on ahdistavaa. Mutta Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen tunteminen antaa todellisen elämän. Rauha, ilon, toivon ja voiman elää vaikeissakin elämän tilanteissa. Lapset kannattaa jo pienenä opettaa rukoilemaan ja turvautumaan Jeesukseen. Lapsi on niin aito ja hänen on helppo uskoa Jeesukseen kun aikuinen hänelle kertoo Jeesuksesta. Uskovia uskonnonopettajia kannattaa rukoilla kouluihin. Suomi kuuluu Kristukselle ! Lapsen ja nuoren oikeus on kuulla Jeesuksesta ja oppia raamatusta. Koulu on siihen yksi  hyvä paikka kun uskonnonopetus toteutetaan raamatun mukaan.  

#15: Jeesus on rakkaus - Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen

olen täysin samaa mieltä elämänkokemukseni vuoksi.

Minä en ole seurannut uskontoa, suorittanut sitä, vaan olen löytänyt henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen omaan elämääni,  se ei ole pakko, se on sisäinen lepo.

Minulla on 8 lasten lasta ja katsoessani heidän kasvamistaan tässä maailmassa, toivon ja rukoilen, että he voisivat löytää sen rakkauden Jumalan, jonka oma minä saan olla. Tässä maailmassa kaikki hyvät arvot, joiden varaan meidänkin lainsäädäntömme on perustettu, halutaan polkea maahan.

Toivon koko sydämestäni että olisi niitä, jotka eivät tuhoisi arvojamme.

#15: Jeesus on rakkaus - Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen 

 Aamen,

Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen on uskovan kilvoittelun, eli uskossa kasvamisen tavoite ja ainoa päämäärä. Kuinka joku ulkopuolinen voisi oppia tuntemaan taivasten valtakunnan, eli uskon Kristukseen, jos uskovalla, joka kertoo Jeesuksen olevan tie Jumalan luo, on itsellään vain ulkoinen käsitys Kristuksesta Jeesuksesta? Kuinka Pyhä Henki voi vaikuttaa evankelioinnin kautta tulevan sanan ja armon ymmärrystä, jos lähetetty uskovakin on hyvin vajaa Kristuksen sisäisessä tuntemisessa? Olkoon siis meillä kaikilla se mieli, että haluamme tuntea Kristuksen syvemmin, ja lisääntyköön tämä tunteminen itsessämme ja toisissamme jatkuvasti Herran Päivään saakka. Eikös vanha Paavalikin tuon suuntaisesti huokaillut? Kristuksen sisäinen tunteminen on Jumalan rakkaus meissä ja se on ainoa asia, joka meidän kauttamme herättää ulkopuolisessa kaipuun Jumalan luo. Eivät sanat tai tieto, vaan Kristus meissä, elämän toivo! Siunausta, Mattius