Valitettavan suurella osalla täällä on ihme asenteita asiaa kohtaan.
Itse voin, raiskauksenkin kokeneena yhtyä täysin Joni Talvisen listaan pahemmista asioista kuin raiskaus. Siis oikeasti ihmiset, ette voi olla tosissanne kun väitätte mieluumin kuolevanne tai menettävänne elämänne suurimman rakkauden (jota myös elämän tarkoituksena pidetään...) kuin joutuvanne raiskatuksi.

Mitäs sitten kun teidät on murhattu, ei ole enää edes _mahdollisuutta_ onnellisiin hetkiin tai mihinkään muuhunkaan hyvään. Raiskatuilla tämä mahdollisuus kuitenkin on, ja veikkaisinpa että lähes kaikki raiskatut toipuvat, ainakin jossain määrin ja jossain vaiheessa. Ainakin jos itse aktiivisesti hakee apua ja tekee henkistä työtä ylitsepääsemisen puolesta.

Tuntisin itseni muuten aika hiton itsekkääksi, jos mieluumin antaisin lapseni kuolla kuin tulla raiskatuksi. Teidän kohdalla sanontaa `kuolla toisen puolseta` ei kaiketi voisi käyttää missään tilanteessa, jos ette olisi valmis edes kokemaan hetken henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa lapsenne takia.

Ehkä olen vain elämässä enemmän kokenut kuin te, en tiedä, mutta itse olen päässyt melko mutkattomasti yli raiskauksesta. Pahempiakin tapauksia on tapahtunut, kuten vanhempien itsemurhayritykset, henkinen ja fyysinen perheväkivalta jne.

Ja te, joiden mielestä kaikista raiskauksista tulisi antaa sama tuomio:
haluatte siis antaa raiskaajalle mahdollisuuden raiskauksen lisäksi vielä potkia uhria päähän ja polttaa tämän kehoon palovammoja ilman pelkoa kovemmasta tuomiosta?

#178: Lina Lang - Pakko kommentoida

No, tähän vastaisin, että miksi edes tehdä lista pahemmista asioista kuin raiskaus, koska se ei pidä jokaisen uhrin kohdalla paikkaansa. Jos sinusta tuntuu, että vanhempiesi itsemurhayritykset ovat kamalampia kuin raiskaus, niin et voi yleistää, että jokainen ajattelisi samoin. Jokaisen uhrin toipumisprosessi ja prosessin eteneminen on yksilöllinen. Ja sitä paitsi, joissakin tapauksissa uhrilla on ollut realistinen pelko siitä, että tekijä joko hakkaa hänet pahoin tai voi jopa tappaa. Itse olen joutunut myöskin raiskatuksi ja sanon suoraan, että se oli elämäni pelottavin kokemus ja toiseksi pahin, mitä olen kokenut. Vielä pahempi on ollut vain leikkaus lapsena, josta elämäni jatkuminen oli kiinni.

En kannata mitään, "munat pois ja linnaan" juttua, koska minusta useimmat seksuaalirikokseen syyllisteneet ovat enemmän vankimielisairaalan tarpeessa. Vankilarangaistuksien pituuteen, niin pidemmät tuomiot voisivat olla paikallaa, mutta enemmän olen kuitenkin huolissani tästä asenneilmapiiristä, mikä vallitsee oikeuslaitoksissa. Tuomioita annetaan lievemmästä luokasta, vaikka mahdollisuus olisi käyttää kovempaakin luokkaa.