Keskisuomalainen uutisoi muutama päivä sitten, että Sokos Paviljonki aikoo kieltää Raamatut hotelleissaan. Ihmettelen ratkaisua.

Oma elämäni ajautui jo nuorena umpikujaan. Etsin apua ystäviltä, lääkäreiltä, psykologeilta. Turhaan. Kuolema tuntui ainoalta ulospääsytieltä.

Sitten sain käsiini Raamatun. Sieltä löysin toivon. Elämän jatkaminen tuntui taas mahdolliselta.

Siitä on kulunut 40 vuotta. Raamattu on pitänyt hengissä. Se on antanut perustan, jolle on ollut mahdollista perustaa työ- ja perhe-elämä.

En ole ainoa, jolla on sama kokemus. Uskallan sanoa: meitä on miljoonia.

Sittemmin historian opettajana olen huomannut, että länsimainen hyvinvointi on perustunut kristinuskon varaan. Raamattu on merkinnyt yhteiskunnille samaa kuin minulle yksilönä.

Ihmettelen, mitä vaaraa siitä on, että hotellihuoneista löytyy Raamattu. Onhan siellä televisiokin. Kumpaakaan ei ole pakko avata. Jollekin umpikujassa olevalle Raamattuun tarttuminen voi olla pelastus.

Raamattu ohjaa ihmistä rehellisyyteen ja lähimmäisen kunnioittamiseen.

Raamatun ohjeita noudattava ei varasta hotelleista eikä turmele paikkoja. Onko tämä vaarallista? Mitä parempaa on tarjota tilalle?

Anita Ojala

Kuhmoinen