#41622: - Re: Re: Re: Suhteellisuudentajua lukujen avulla
Tukikeskuksen juhlaseminaari 2. 26.10.2011.
Puhutaanko HIVin ehkäisyssä oikeista asioista.
Euroopan tartuntatautikeskuksen terveysvaikutusten yksikön vetäjä Mika Salminen selvittelee, mitä hänen yksikkönsä tekee. Seurataan mm. tautitaakkaa ja ympäristömuutosten vaikutusta Euroopassa. Hän toimii asiantuntijatehtävissä myös HIVin ja muiden seksitautien parissa.
Tartuntatautikeskus on EU-virasto, tehtävänä seuranta, torjunta ja preventio Euroopan tasolla. Mika Salminen lupasi puhua hieman provokatiivisesti, jotta asioita saataisiin pukattua vähän eteenpäin.
Aluksi pohidtaan sitä, onko HIV kansanterveydellinen kysymys Suomessa. HIV on maailmanlaajuinen ongelma, mutta onko se meillä olennainen kansanterveysongelma? Kansanterveyttä tarkastellaan väestön tasolla, ei yksilön tasolla. Kansantauteja ovat sellaiset taudit, jotka koskettavat merkittävää osaa väestöstä, esim. sydän-verisuonitaudit. Kansanterveystyö parantaa ihmisten terveydentilaa, mutta se myös vähentää yhteiskunnan kustannuksia.
Suomi hyvässä asemassa
HIVin suhteen Suomi on hyvässä asemassa. Olemme alle Euroopan keskitason. Voisi ajatella, että HIV ei ole kansanterveydellinen kysymys Suomessa. Uusia tapauksia todetaan alle 200 vuodessa. Tänä vuonna uusia tapauksia on ollut tähän mennessä 146. Koko HIVin historian aikana on todettu n. 3 000 HIV-tapausta, ja näistä n. 500 on kuollut. Tästä voi laskea, että HIV vaikuttaa vain n. 0,5%:iin kansalaisista. Tämän mukaan HIV ei ole kansanterveydellinen ongelma.
HIV vaikuttaa tietyissä ryhmissä
Mutta: HIV-infektio ei ole jakautunut tasaisesti väestössä. On väestöryhmiä, joilla riski on paljon korkeampi. Näistä asioista pitäisi puhua avoimesti ja suoraan. Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa (MSM) on selkeä ryhmä. Tästä asiasta on voitava puhua oikealla nimellä. Vain sillä tavoin voidaan asioihin ottaa kantaa. Toinen ryhmä ovat piikkihuumeiden käyttäjät. Heidän osaltaan preventiolla on saatu paljon aikaan. Kolmas ryhmä ovat ne, joilla on taustaa korkean HIV-esiintyvyyden maissa eli tietyt maahanmuuttajaryhmät. Yksi ryhmä ovat seksityötä tekevät.
HIV-tartunnan riski on erittäin pieni: suomalaistaustaiset naiset ja miehet, jotka eivät kuulu näihin ryhmiin, samoin nuoret, jotka eivät kuulu näihin ryhmiin.
Preventiotyön kärjen ei pidä kohdistua yleisväestööön vaan niihin, joilla on iso riski. Koko Euroopan tasolla suurin vaarassa oleva ryhmä ovat miehet, joilla on seksiä miesten kanssa. Meillä Suomessa on n. 50 000 –80 000 miestä, joilla on seksiä miesten kanssa. Näiden kohtalla tässä on kysymys kansanterveydellisestä ongelmasta. HIV on selkeä kansantauti. HIVin esiintyvyys tässä ryhmässä on useita prosentteja. Jokainen voi ottaa sen huomioon henkilökohtaisessa riskiarvioinnissaan. Myös rahoittajatahojen tulee tietää, mihin kannattaa varoja panostaa.
Luennoitsija arvioi, mitä Suomessa on tehty tämän ryhmän puolesta. Hoito on hyvää. Mutta meillä hoidetaan oiretta eikä tehdä riittävästi tehokasta ehkäisevää työtä. Ehkäisykeinojen tehosta on olemassa tutkittua tietoa. Tukikeskus tekee hyvää työtä, mutta kattavuus on heikko. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella se on hajanaista. Preventiotyö ei voi jäädä pelkästään tukikeskukselle. Missä on järjestöjen osuus? Esim. Seta on ollut passiivinen. Monessa muussa eurooppalaisessa maassa homojärjestöt ovat aktiivisempia. On myös valtio ja kunnat joiden osuutta on kysyttävä. On kyse kuntien ja valtion perustehtävästä, kansanterveyden edistämisestä. Kansanterveystyöhön suhtaudutaan välillä aika vähätellen, kun on kyse tästä ihmisryhmästä. Asenteissa on paljon korjaamista. Suurta kiinnostusta ei ole tätä väestöryhmää kohtaan. On ennakkoluulojen historiaa. Kovin helposti vaivaannutaan kun puhutaan tästä erityisryhmästä. Kuuntele 12 min
http://ranneliike.net/teema/terveys-ja-tutkimus?srt=2&cid=3&pgs=120