#342: sannavain - perusoikeusmyönteisestä asennoitumisesta: kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien tulisi koskettaa lähtökohtaisesti kaikkia, ja henkilöpiirien rajaukset ja oikeuksien evääminen tulisi erikseen perustella

Tuo on harhainen väite, joka ei perustu lakiin tai mihinkään parlamentaarisen demokratian lähtökohtiin. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet eivät tule koskaan koskemaan kaikkia. Rajaukset voidaan tehdä lain mukaan lakien säätämis järjestyksessä. Perusoikeudet ovat mm. jokaisen oikeus vaikuttaa yhteiskuntajärjestykseen ja sananvapaus, joita tässä adressissa harjoitetaan. Se ei tarkoita, että perusoikeuksien toteutuminen edellyttäisi adressin mukaisten vaatimusten hyväksymistä.

Toteat myöhemmin, että viittaan väärään lain kohtaan. Viittasin yhdenvertaisuuslakiin ja sukupuolien välinen syrjintä siinä on nostettu erityisasemaan. En väitä, ettei se koskisi muita, vaan kerron, että se koskee yksilöitä. Yhdenvertaisuuslaki on yksilöille säädetty. Perustuslaissa on säädetty erilaisista yhdistyksistäkin ja niiden jäsenyydestä, vaikka ne eivät toteuta yhdenvertaisuutta katsomassasi mielessä. Avioliitto on solmittu miehen ja naisen välisille liitoille, eikä avioliittolaki tuo eriarvoisuutta muihin parisuhteisiin. Jokainen voi tehdä sopimuksen parisuhteelleen haluamastaan liitosta, kun se on lain mukainen, aivan kuten kuka tahansa voi järjestäytyä ja perustaa haluamansa kaltaisen yhdistyksen. Tämän lisäksi on säädetty rekisteröidystä parisuhteesta. Yksilön oikeutta ei rikota sillä, että hän ei voi olla erilaisissa lain mukaisissa yhdistyksissä, koska hänellä on vapaus järjestäytyä. Näillä yhdistyksilläkin on erilaisia laissa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka eivät koske toisia yhdistyksiä.

Jotta ei harhauduta eri vesille tai erehdytä kuvittelemaan perusoikeuksia veteen piirretyksi viivaksi, niistä on säädetty perustuslaissa ja ihmisoikeus sopimuksissa. Lain tulkinta kuuluu vallan kolmijako-opin mukaan tuomioistuimille, eikä yksikään tuomioistuin ole todennut nykyistä käytäntöä lain tai sen hengen vastaiseksi. Tottakai yhteiskunnassa jää joitain asioita, jotka tuntuvat toisista epäoikeudenmukaisilta, mutta ei lain tai varsinkaan sen hengen tulkinta ole yhtään sen oikeampi tekee sen yksi tai toinen maallikko, joita olemme kaikki, jotka pohdimme tulkintoja tuomioistuinten ulkopuolella. Lait on säädetty hyvin selkeiksi ja monia yksilöitä koskevia lakeja voi yrittää lukea parisuhteen tai yhteisön kautta yksilön oikeuksiin, mutta kun laki on säädetty koskemaan yksilöä, tulkinta on tehtävä yksilölähtöisesti.

On tosiasia, että avioliittolaki koskee miestä ja naista, eli heteroparisuhdetta. Siitä on turha väitellä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se ei olemassaolollaan syrji toisenkaltaisia parisuhteita. Rekisteröity parisuhde on yksi tällainen, mutta avioliittolaki ei itsessään estä minkään muunkaanlaista sopimusta parisuhteelle.

Tuomioistuimille on monesti esitetty kiertotulkintoja ja tuomareille on arkipäivää lukea sieltä se lain tarkoitus. Yhdenvertaisuus koskee yksilöitä. Perustuslain Yhdenvertaisuuspykälää ei saa vääntymään parisuhdelaiksi, koska se ei ole sitä. Ei vaikka asian saa kauniisti kirjoitettuna monisanaisella esityksellä hämärrettyä. Laki ja lain henki ilmenee yksiselitteisesti sanamuodoissa.

#343: Lain mukaan - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Lapsista ja avioitumisesta

”Tuo on harhainen väite, joka ei perustu lakiin tai mihinkään parlamentaarisen demokratian lähtökohtiin.”

Lait ovat lähtökohtaisesti yleisiä. Harhaista olisi väittää, että järjestelmämme rakentuisi hyperkasuistisen erityislainsäädännön periaatteille.

”Kaikki oikeudet ja velvollisuudet eivät tule koskaan koskemaan kaikkia.”

Minusta varsin mielekäs lähtökohta on ponnistaa siitä, että Suomen valtion kansalaiset voivat yhdenvertaisesti saada samanlaiset oikeudet ja vastaavasti tulla velvoitetuiksi yhtenäisellä tavalla. Juuri siitähän alkuperäisessä viestissäni on kyse: perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tässä adressissa kyseenalaistetaan nykyinen avioliittolainsäädäntö, joka allekirjoittajien mukaan rajaa tietyt parisuhteet lain soveltamisalan ulkopuolelle ilman perusteltua syytä.

”Rajaukset voidaan tehdä lain mukaan lakien säätämis järjestyksessä.”

Huomiosi ei sinänsä ole ristiriidassa Naimalakko-adressin kanssa, sillä vetoomuksen tarkoituksena on nimenomaan vedota lainsäätäjään.

Toisin kuin esität, eduskunnalla ei lainsäädäntötyössään ole kuitenkaan toimivaltaa tehdä minkälaisia rajauksia tahansa. Pelkkä muodollinen lakien säätämisjärjestyksen noudattaminen ei synnytä legitimiteettiä. Lainsäätäjä on itse asettanut ylempitasoisen normin eli perustuslain, jonka säännökset sitovat lainsäädäntövaltaa käyttäviä niin pitkään kuin perustuslakia ei muuteta. Lisäksi eduskunta on solminut useita ihmisoikeussopimuksia, joiden artiklat velvoittavat lainsäätäjää ja rajoittavat sen valtaa antaa sopimusvelvoitteiden vastaisia lakeja.

”Toteat myöhemmin, että viittaan väärään lain kohtaan. Viittasin yhdenvertaisuuslakiin ja sukupuolien välinen syrjintä siinä on nostettu erityisasemaan.”

Siteerasin alkuperäisessä viestissäni perustuslakiin kirjattua syrjintäkieltoa, johon vastasit lainaamalla sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevaa lauseketta ja kirjoittamalla, ettei kukaan ”voi syyllistyä lain mukaiseen syrjintään, kun tasa-arvo toteutuu sukupuolten välillä, mutta myös lain mukaan”. Kyseinen kohta viittaa tasa-arvolakiin. Lisäksi siteerasit myöhemmin PL:n yleistä yhdenvertaisuuslauseketta.  Yhdenvertaisuuslaki on puolestaan erillinen säädös, johon ainakaan minä en muistini mukaan ole syrjintäkieltoa koskevassa keskustelussa viitannut. Lain soveltamisala on spesifimpi kuin perustuslain kirjauksessa. En lähtisi vetoamaan yhdenvertaisuuslakiin sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla, sillä säädös koskee ilmeisesti lähinnä työhönotto- ja muita vastaavia tilanteita, olkoonkin, että käsiteltävän teeman kannalta mieltäkiinnittävää tietenkin on lakiin kirjattu lista kielletyistä erilliskohteluperusteista: lain mukaanhan ketään ei saa syrjiä muun muassa sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Säädösaallokossa luoviessasi toivoisin kuitenkin, että kiinnittäisit huomiota alkuperäiseen väittämääni; sehän liittyi yleiseen syrjintäkieltoon ja kiellettyihin syrjintäperusteisiin, joita koskevaan yleislausekkeeseen luokittuu muun muassa henkilön sukupuolinen suuntautuminen.

”En väitä, ettei se koskisi muita, vaan kerron, että se koskee yksilöitä. Yhdenvertaisuuslaki on yksilöille säädetty.”

Kirjoitin edellisessä viestissäni seuraavasti: ”sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla on kyse siitä, että yksilöitä ei syrjittäisi heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. Seksuaali-identiteetin yhtenä ilmenemismuotona on yksilön puolisonvalinta, ja nykyinen laki kohtelee yksilöitä eri tavalla riippuen heidän puolisonsa sukupuolesta.” Perustuslakia koskevissa esitöissä syrjintä sukupuolisen suuntautumisen vuoksi mainitaan erikseen ja se luokitellaan nimenomaisesti henkilöön (=yksilöön) liittyväksi syyksi.

”Perustuslaissa on säädetty erilaisista yhdistyksistäkin ja niiden jäsenyydestä, vaikka ne eivät toteuta yhdenvertaisuutta katsomassasi mielessä.”

Valtio ei ole mikään vapaamuurarilooshi tai vastaava neppakerho, jonka säännöt velvoittaisivat erilaisia ihmisiä eri tavalla, vaan suvereeni, julkista valtaa käyttävä ja lainsäädäntömonopolista nauttiva toimija.

”Perusoikeudet ovat mm. jokaisen oikeus vaikuttaa yhteiskuntajärjestykseen ja sananvapaus, joita tässä adressissa harjoitetaan. Se ei tarkoita, että perusoikeuksien toteutuminen edellyttäisi adressin mukaisten vaatimusten hyväksymistä.”

PL 10 § säätää yksityiselämän turvasta. Suojeltavana oikeushyvänä ovat muun muassa yksilön perhe-elämä, oikeus solmia ja ylläpitää suhteita toisiin ihmisiin sekä vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Nais- ja miesparien perustuslain mukainen suoja ei näiltä osin täysin toteudu. Tällaisten ihmisten parisuhteita ei tunnusteta lainsäädännössä yhdenvertaisiksi heteroiden parisuhteiden kanssa ja erottelu tehdään ilman päteviä perusteita.

”Yksilön oikeutta ei rikota sillä, että hän ei voi olla erilaisissa lain mukaisissa yhdistyksissä, koska hänellä on vapaus järjestäytyä. Näillä yhdistyksilläkin on erilaisia laissa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka eivät koske toisia yhdistyksiä.”

En pidä hyväksyttävänä tapana säätää erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista ilman hyväksyttävää perustetta. Ajattelumalliasi seuraten eduskunta voisi mainiosti kutistaa nykyisen avioliittolain alan koskemaan vaikkapa tiettyyn varallisuustasoon yltävien henkilöryhmien oikeudeksi ja vastaavasti sysätä alempien tuloluokkien edustajat rekisteröintiluukulle. Pidätkö tämänkaltaista lähestymistä hyväksyttävänä? Jos et, niin millä perusteella hyväksyt sen nais- ja miesparien kohdalla?

”On tosiasia, että avioliittolaki koskee miestä ja naista, eli heteroparisuhdetta. Siitä on turha väitellä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se ei olemassaolollaan syrji toisenkaltaisia parisuhteita.”

Avioliitto ja rekisteröity parisuhde eivät ole yhteismitallisia. Norminmukaisesta seksuaalisesta identiteetistä erottuvaa kohdellaan parisuhteen virallistamistilanteessa eriarvoisesti ilman hyväksyttävää syytä. Ajattelumalliasi soveltaen voidaan puolustella esimerkiksi erilaisten rotusyrjintäinstituutioiden olemassaoloa: On tosiasia, että Etelä-Afrikassa täydet kansalaisoikeudet koskivat vain tiettyä etnistä ryhmää, mutta on tärkeää muistaa, ettei tällainen järjestelmä syrjinyt olemassaolollaan toisenkaltaisia etnisiä ryhmiä.

”Rekisteröity parisuhde on yksi tällainen, mutta avioliittolaki ei itsessään estä minkään muunkaanlaista sopimusta parisuhteelle.”

Viestiketjussa on esitetty parisuhdelain muokkaamista sellaiseksi, että se olisi sisällöltään identtinen avioliittolain kanssa. Tämä olisi tietenkin askel oikeaan suuntaan. Sallinet kuitenkin, että esitän epäilyni tällaisen mallin mielekkyydestä. Millä perusteella kahta sisällöltään identtistä lakia tulisi pitää yllä? Olisiko samalla tavalla loogista sorvata omat lakinsa myös eri etnistä alkuperää olevien puolisoiden parisuhteiden virallistamiselle? Entä mitä erillinen nimentä kertoisi lait säätäneestä yhteiskunnasta?

”Lain tulkinta kuuluu vallan kolmijako-opin mukaan tuomioistuimille, eikä yksikään tuomioistuin ole todennut nykyistä käytäntöä lain tai sen hengen vastaiseksi. Tottakai yhteiskunnassa jää joitain asioita, jotka tuntuvat toisista epäoikeudenmukaisilta, mutta ei lain tai varsinkaan sen hengen tulkinta ole yhtään sen oikeampi”

Olisikin mielenkiintoista, jos joku rohkea pari lähtisi käräjöimään puhtaasti PL:n syrjintäkiellon perusteella! Ja mikseipä se periaatteessa voisi onnistuakin: totesihan perustuslakivaliokunta parisuhdelakia säädettäessä, että ”lakien tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä” ja tuomioistuimilla on nykyään perustuslain 106 §:n mukainen mahdollisuus sivuuttaa laki, joka on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

”Perustuslain Yhdenvertaisuuspykälää ei saa vääntymään parisuhdelaiksi, koska se ei ole sitä.”

Kirjoitukseni fokus on edelleenkin syrjintäkiellossa. Pykälä asettaa lainsäätäjälle velvollisuuden huolehtia siitä, että lakien suomat oikeudet ja niiden asettamat velvollisuudet lankeavat kansalaisille yhdenvertaisesti. Eriarvoistavien järjestelmien on perustuttava perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviin perusteisiin. Jos sinulla on tarjota tällainen hyväksyttävä peruste nais- ja miesparien parisuhteiden syrjimiseen, niin kuulisin sen mielelläni. Eduskuntakäsittelyssä syiksi tarjottiin lähinnä perinteitä, uskonnollisia käsityksiä ja kummallisia moraalikannanottoja.

”Laki ja lain henki ilmenee yksiselitteisesti sanamuodoissa.”

Parisuhdelakia koskevassa hallituksen esityksessä lain yksiselitteiseksi tarkoitukseksi kirjattiin parisuhteiden yhdenvertainen kohtelu. Tuo tavoite ei ole toteutunut.