#26917: rakkaudella - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: KRISTUS ON LOUKKAUSKIVI JA KOMPASTUKSEN KALLIO

Käytännössä Kristukseen uskova ihminen kokee pyhityksen omassa elämässään yhä syvenevänä synnin ja armon tuntemisena.

Aapeli Saarisalo, Raamatun Sanakirja, sivu 400: "UT tähdentää erityisen painokkaasti pyhityksen välttämättömyyttä, vrt. 2.Kor.7:1; Hepr.12:14."

#27414: -

Katsoitteko Kiinan kristikansan kärsimystä ja voitonriemua äsken tv7:lta?   Siinä on varmaan kirkko,  joka varjeltuu vainojensa tähden kaikilta eksytyksiltä,  joissa  länsimainen seurakunta horjahtelee.  
Oli kyllä koskettava ohjelma.

Heidän joukossaaan kahdenkynmmenen vuoden tuomiot olivat aivan yleisiä. Kun kulttuurivallankumous vyöryi  Kiinaan, sinne perustettiin vallankumous johtajien, erityisesti Zhou Enlain:n  toimesta  kommunistien valvoma  ns.    Kolmen ? :n kirkko.  Kaikki,  jotka eivät tahtoneet liittyä siihen, pidätettiin.   Eräälläkin vangilla oli ainoastaan yksi laulu mukanaan,  "tahdon rakastaa ristiä vain,  ja sen voimasta voittaa mä saan." 
Vankilat olivat Kiinalaisten kristittyjen yliopistoja,  siellä opittiin tuntemaan Jumala.

Yksi piirre on leimaa-antava,  kun katsoo näitä heidän tallennnettuja  kokoontumisiaan.  Ei ole katselijoita.   Kaikki ovat rukouksissa ja lauluissa täysillä mukana.

Erityinen persoona oli elinkautisvanki nimeltää Epahfvras,  jonka valtavaa voitonriemua  eivät viranomaiset  kestä-
neet katsella,  ja laittoivat hänet lopulta pois vankilasta.  Epahfvpras jäi kuitenkin sitkeästi jököttämään vankilan viereen eikä suostunut kotiutumaan.  Hän ei oikein ollut tämän maailman kansalainen ollenkaan.   Paastosi viitenä päivänä viikossa.  Ja hänen kasvonsa olivat niin täynnä ystävällisyyttä ja iloa,  ettei moista käsitä mahdolliseksi millään sellaisissa oloissa.

Ei kaikkien taival silti ollut voimassa vaeltamista.  Eräs uskova väsyi kiusaamiseen  7, 8 tai 12 vuoden jälkeen,  ja koitti ripustaa itseään sähkölampun jatkoksi.  Ei onnistunut,  ja pyyteli anteeksi,  jolloin Jeesus sanoi hänelle kolme kerta jotenkin näin:  minun armossani on sinulle kylliksi,  Ja se viimeinen kerta niin hiljaa ja laupiaasti koskettaen,  että hänen sydämensä suli ja jaksoi taas päivästä toiseen.

Kuinka moni on kuullut veli Yunnin tarinasta?