Nopiasti, ennen kuin sivu taas katoaa... Hm  Minä uskallan odottaa Jumalalta suuria, - kun kysyit, että miten teillä jaksellaan.  Enhän mie voi määräillä,  mutta päätin tarttua kaikella voimallani nyt toivoon! Hän on ennenkin armahtanut ja vieläkin kurjaa armahtaa. Vetoan omaan sanaansa!  
Inhimillisesti ei ole toivoa kotiintulosta muuten.
Kiitän niin pienistäkin huokauksista ylöspäin. On ihana, että saamme näin kantaa. Ja jokainen voi tarttua silloin, kun ei yhtään ole valoa, eikä kukaan rukoile, - tähän, -että Hän itse elää aina rukoillakseen meidän puolestamme.  
Uskossa on monta mysteeriä, niinkuin tämä yhteydenpitokin, että on jokin tällainen sopertelu - ja sitten
ja Jumala sitoutuu kuulemaan ja vastaaamaan, vaikka ratkaisut ovatkin hänen. Että kaikki ei vain tapahdu jotenkin fatalistisesti, vaan siihen on jätetty rukouksen mentävä aukko.

Onkohan se muuten yhtä pieni, kuin se neulansilmä. joskus tuntuu siltä. Siksi sitä tarvitaankin kristittyjen yhteyttä, että saa uutta voimaa ja uskallusta.

Joku sanoi joskus niin kauniisti Jumalasuhteesta ja/tai rukouksesta, että se on syvintä harmoniaa.

#25731: -

'Hän tietää avun ajan parhaan ja neuvons' on aina viisahin. Myös sydämemme halun hartaan kyll' tuntee Isä rakkahin. Näin ennättäin Hän tullessaan tuo avun rauhan autuaan'.

Samassa Hengessä kanssasi...very...