Lastenklinikalla tehdään hienoa työtä muun muassa vaikeasti sairaiden syöpäpotilaiden hyväksi. Nykypäivänä suurin osa potilaista selviää hoidoista, ja osa on jo saavuttanut aikuisiän.
Mutta mitä hoitojen jälkeen? Tällä hetkellä entisten syöpälasten myöhäisseuranta on aivan alkutekijöissään. Kun potilas jää syöpähoitojen normaaliseurannasta pois, yksi käy työpaikkalääkärillä, toinen terveyskeskuksessa ja kolmas missä lie. Kun lääkärit vaihtuvat, eivätkä ole perillä potilaan historiasta, on hyvin vaikeaa kiinnittää huomiota mahdollisiin hoitojen jälkeisiin myöhäisvaikutuksiin.
Syöpäpotilas tarvitsee myös pitkän ajan hoitojen jälkeen henkistä tukea kaikilla elämän osa-alueilla. Tässä parhaita auttajia ovat vertaistuen lisäksi asiantuntevat lääkärit ja hoitajat.
Tulee mieleen, onko mitä järkeä on satsata syövän hoitoon, jos ei sitten voida panostaa näiden "voittajien", selvinneiden lasten tulevaisuuteen? Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on aloitettu jälkiseurantapoliklinikka lapsille ja nuorille, jotka ovat siirtyneet syöpähoitojen normaaliseurannasta pois. Tälläinen jatkoseurantapaikka olisi syytä saada myös Helsingin lastenklinikan yhteyteen. Ehkä meidän olisi syytä luoda adressi tämänkin asian puolesta?

#166: MP - Jatkoseurantapaikka syöpähoitojen normaaliseurannasta poissiirtyneille lapsille ja nuorille

OT: Tietäisitpä mikä on "seuranta" synnynnäisesti keskivaikeasti tai vaikeasti sydänvikaisilla, jotka ovat onnistuneet elämään aikuisiksi asti! No, ehkä kukaan ei halua tietää. Seurantaa ei lastenklinikka-vaiheen jälkeen käytännössä ole, ellei itse pidä siitä huolta. Toivottavasti seurantatilanne normalisoituu siihen mennessä kun oma lapseni on täysi-ikäinen, jos hän saa sinne asti elää. Tosiasia on, että sydänpotilaiden aikuispuolella tietotaito synnynnäisistä sydänvioista on vasta vaihteessa...