#316: sannavain -  Ymmärsin, että esittämäsi näkemykset on tarkoitettu keskustelun pohjaksi ja että ne ovat luonteeltaan väitelauseita. 

Tavalla, jolla ilmaisit asian, se oli sanojen laittamista suuhuni, sen takia oikaisin suoraviivaisesti.

"Kyse on avioliiton solmimisen oikeusvaikutuksista"

Avioliiton solmimisella on monenlaista oikeusvaikutusta. Avioliiton päämäärä ei ole huolehtia adoptiolapsista, vaan koska siihen liittyy paljon avioliiton ulkopuolella toimivien järjestöjen, yritysten ja viranomaisten toimintaa, siitä on säädettävä omassa laissaan.

"Minusta esimerkiksi hedelmättömälle heteroparille sukusolunsa lahjoittanut mies ei ole syntyvän lapsen isä siinä glorifioidussa merkitysessä, jonka yhteiskunta sanalle ”isä” varaa yhtä vähän kuin vaikkapa munasolunsa hedelmättömälle naiselle lainaava nainen on syntyvän lapsen äiti." ja "Mitkä velvollisuudet?"

Tuosta olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Jos isä kuitenkin päättää antaa sukusoluja toisen käyttöön, on hän tehnyt tietoisen ratkaisun jatkaa perimäänsä. Itseasiassa väittäisin, että paljon tietoisemman kuin suojaamatonta seksiä satunnaisen partnerin kanssa harrastava. Lapsella on oikeus isään ja näen, että kyllä isän pitää pahimman sattuessa kantaa isän vastuu. Eli jos vanhemmat kuolevat tai vielä pahempaa, jos vanhemmat todetaan täysin kelvottomiksi, pitäisi lapsen syntymän edellytykset tarjoava pitää suorassa alenevassa polvessa huoli lapsesta, jos lapselle syntyy sellainen tarve. Tottakai sellainen isä, joka jakelee spermaansa voi olla kelvoton vanhemmaksi, mutta muutoin lapsi on hänen lihaa ja verta kaikessa biologisessa ja uskon, että vielä laajemmassakin merkityksessä. Maailma on epäoikeudenmukainen, eikä kaikki ihannetilanteet toteudu, mutta jos lapsella on isä joka kykenee tarjoamaan maailmaan yksin jäävälle perheen, sen olisi toteuduttava.

"Niissä kaavakkeissa saisi tasapuolisuuden vuoksi olla myös kohta, jonka ruksimalla mies voisi kohdistaa sukusolunsa vain naispareille."

Käsittäisin, että tuo on mahdollista. Ei tietääkseni ole kaavaketta, mutta vaikka sellainen on, isän kirjalliset ohjeet on se, joka ratkaisee, miten hänen sukusolujaan käytetään.

’Jos katsot, että kohdunvuokraus on tuomittavaa, niin toki sitten tuet esimerkiksi miesparien adoptio-oikeutta, jos pari vain täyttää adoptiokriteerit.’ - 'En' - "Miksi?"

Miesparien osalta näen suuren riskin, että lapsi jää objektiksi. Osalla ehkä ei, mutta sitä en osaa arvioida, kuinka moni miespari on enemmän testosteronipari kuin mies - mies pari tai feminiininen mies - mies pari.

"Jos lapsen etu on tärkein, niin miksi ehdoin tahdoin altistaa lapsipolot sellaisillekin ihmisille (=miehille), joiden hormonaalinen toiminta tilastolliseti estää heitä huolehtimasta lapsista ja jaksamasta ”päivästä toiseen viikko viikonperään monia vuosia”?"

Avioliitossa on mies ja nainen. Kummankin velvollisuus on huolehtia lapsen turvallisuudesta. Jos mies on väärä, on lapsilla äidin turva ja äiti voi tehdä ratkaisut, lastensuojeluilmoituksella saa yhteiskunnan tuen.

"sinun mukaasi lapset ovat pelkästään niiden ihmisten etuoikeus, joiden kroppa tuottaa terveitä sukusoluja ja joiden fysiikka kestää kantaa sikiötä kohdussaan"

Jos en jatka juupas eipäs, sitähän tämä periaatteessa on. Tuohon voi todeta, että lapset eivät tosiaankaan ole kenenkään etuoikeus, vaan lapset saadaan ja kun lapsi on saatu, on lasta rakastettava ja hänestä on pidettävä huolta, meni elämäntilanteet miten tahansa. Kenelläkään ei ole etuoikeutta lapsiin.

#318: Yksi ääni meni muualle - Re: Re: Re: Lapsista ja avioitumisesta

”Tavalla, jolla ilmaisit asian, se oli sanojen laittamista suuhuni, sen takia oikaisin suoraviivaisesti.”

En saa tolkkua siitä, minkä vuoksi kannatat avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen välille ja mistä syistä tarkalleen ottaen vastustat samaa sukupuolta olevien avioitumista. Jos esimerkiksi katsot, että avioliiton tarkoitus on perustaa perhe, ja homot eivät tähän kykene, niin miksi lapsettomien heteroiden avioitumisen kyseenalaistaminen olisi antamillasi perusteilla sanojen laittamista suuhusi?

”Avioliiton solmimisella on monenlaista oikeusvaikutusta. Avioliiton päämäärä ei ole huolehtia adoptiolapsista, vaan koska siihen liittyy paljon avioliiton ulkopuolella toimivien järjestöjen, yritysten ja viranomaisten toimintaa, siitä on säädettävä omassa laissaan.”

Mutta viestisi eivät kerro, mikä on avioliiton päämäärä. Vai oliko se perheen perustaminen? Eikö adoptioperhe kelpaa, vai mitä tarkoitat? Jos avioliiton päämäärä on perheen perustaminen, niin miksi esimerkiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä isyyden määräytymisestä säädetään omissa laeissa eikä suoraan avioliittolaissa?

”Lapsella on oikeus isään ja näen, että kyllä isän pitää pahimman sattuessa kantaa isän vastuu. Eli jos vanhemmat kuolevat tai vielä pahempaa, jos vanhemmat todetaan täysin kelvottomiksi, pitäisi lapsen syntymän edellytykset tarjoava pitää suorassa alenevassa polvessa huoli lapsesta, jos lapselle syntyy sellainen tarve.”

Nykysääntely ei tue tällaista kantaa. Pakottavana toteutuessaan ulkopuolisilla sukusoluilla tehdyt hedelmöityshoidot loppuisivat. En näe, että esimerkiksi vanhempien kuollessa lapsella olisi tässä tilanteessa suoranainen velvollisuus sitoa pysyvä suhde ihmiseen, joka olisi tälle täysin vieras.

”Käsittäisin, että tuo on mahdollista. Ei tietääkseni ole kaavaketta, mutta vaikka sellainen on, isän kirjalliset ohjeet on se, joka ratkaisee, miten hänen sukusolujaan käytetään.”

Avopuolisoni on munasolunluovuttaja ja hänen mukaansa homma on juuri naisparien sorsintaa tyrkyttävien lomakkeiden täyttelyä.

”Miesparien osalta näen suuren riskin, että lapsi jää objektiksi. Osalla ehkä ei, mutta sitä en osaa arvioida, kuinka moni miespari on enemmän testosteronipari kuin mies - mies pari tai feminiininen mies - mies pari.”

No huh huh, ihanko tosissasi kirjoitat tällaista? Tämä kertoikin kaiken olennaisen suhtautumisestasi paitsi homoihin myös miessukupuoleen yleisemminkin. Onneksi heteropareissa lapsen turvana on ainakin äiti, josta sukeutuu pyyteetön ja ihana rakastava vanhempi pelkästään naissukupuolihormoniensa avulla, ja joka ei biologisten ominaisuuksiensa ansiosta koskaan kohtelisi lasta pelkkänä objektina vastakohtana useimmille miehille, jotka ihan seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta suhtautuvat jälkeläisiinsä juuri objektina.

”Avioliitossa on mies ja nainen. Kummankin velvollisuus on huolehtia lapsen turvallisuudesta. Jos mies on väärä, on lapsilla äidin turva ja äiti voi tehdä ratkaisut, lastensuojeluilmoituksella saa yhteiskunnan tuen.”

Eli avioliitossa lapsi on vain puoliksi objekti. Hurraa. Naisparien perheessä lapsi ei kuitenkaan olisi objekti ensinkään, vaan lähtökohtaisesti ainakin viisikymmentä prosenttia paremmassa asemassa kuin inhassa heteroperheessä, jossa lapsia pelkkänä objektina pitävä mies voi olla vieläpä täysin kelvoton.

”Tuohon voi todeta, että lapset eivät tosiaankaan ole kenenkään etuoikeus, vaan lapset saadaan ja kun lapsi on saatu, on lasta rakastettava ja hänestä on pidettävä huolta, meni elämäntilanteet miten tahansa. Kenelläkään ei ole etuoikeutta lapsiin.”

Okei, eli lapset eivät ole kenenkään etuoikeus, ja on vain puhdasta sattumaa, että tarkasteltaessa ryhmätasolla pareja, joilla on biologisia lapsia, ja toisaalta niitä pareja, joilla on fysiologiset ominaisuudet saada biologisia jälkeläisiä, nämä ryhmät menevät sataprosenttisesti päällekkäin. Aika hurja sattuma!