#314: sannavain -  Mielestäsi 

Tuo lainaus yksistään kuvaa vastaustasi. Oliko vastauksessasi muuta sisältöä kuin ilmaista sinun näkemyksesi minun näkemyksestäni? Tuo lainaus on täsmällisesti minun mielipide: "Mielestäsi avioliittolaki antaa sen soveltamispiiriin kuuluville henkilöille subjektiivisen oikeuden lapsiin." Muut ovat sinun näkökulmalta kirjoitettuja johtopäätöksiä. Avioliittolaki ei ole adoptiolaki, joten ei avioliittolaissa ole vikaa. Muistio on tilanteen tarkastelu muistion laatijoiden toimesta. Tällä hetkellä ei ole hallitusta.

"Eli on lapsen oikeuksien vastaista kasvaa sateenkaariperheessä? Perustele toki."

Onko se? Sanoin: Lasten oikeuksia tuen aktiivisesti ja tahoja, jotka pyrkivät niiden toteutumista kehittämään.

"Siittiön luovuttaja ei ole isä. Tällainen näkemys tekee pilkkaa isyydestä. Se on isyyden irvikuva."

Suku jatkuu sukusoluista. Tuo on näkemysasia. Tietenkään luovuttaja ei ole ensisijainen isä, mutta itse otit esiin sijaissynnyttäjät. Isä, luovuttaja saa ratkaista omien näkemystensä mukaan kuka voi saada siittiöitä. Hänen oikeutensa lapseen päättyy siihen ellei velvollisuudet tuo sitä takaisin.

"Jos katsot, että kohdunvuokraus on tuomittavaa, niin toki sitten tuet esimerkiksi miesparien adoptio-oikeutta, jos pari vain täyttää adoptiokriteerit."

No kuinka niin? En.

"Sanomaasi seuraten olisi kai lähtökohtaisesti parempi, että kaikilla lapsilla olisi kaksi äitiä"

Oletko saanut tuollaisen käsityksen kirjoituksistani?

Keskustelutyyli huomioiden loppuun sopii hyvin seuraava juupas eipäs väittely. Voit jatkaakin jos siltä tuntuu.

Sanoin: ”Lapset eivät ole kenenkään etuoikeus.”

Vastasit: "Ovathan."

Vastaan: Eiväthän.

#315: Yksi ääni meni muualle - Re: Lapsista ja avioitumisesta

”Oliko vastauksessasi muuta sisältöä kuin ilmaista sinun näkemyksesi minun näkemyksestäni? Tuo lainaus on täsmällisesti minun mielipide - - Muut ovat sinun näkökulmalta kirjoitettuja johtopäätöksiä.”

Ymmärsin, että esittämäsi näkemykset on tarkoitettu keskustelun pohjaksi ja että ne ovat luonteeltaan väitelauseita. On ilmeisesti niin, että ne olisikin pitänyt ymmärtää jonkinlaisiksi emotionaalista asennetta ilmaiseviksi huudahduksiksi, joiden informaatioarvo on nolla, subjektiivinen totuusarvo sata ja vastakommentointipotentiaali miinusmerkkinen. En hahmota, miksi tällaisia lauseita käytetään keskustelussa, jos niiden tarkoitus on vain olla satunnaista täytettä tyyliin ”Kaunis ilma tänään!”.

Jos esimerkiksi kirjoitat, että avioliiton tarkoitus on perustaa (lapsi)perhe, ja että tähän biologisesti kykenemättömille ei tule antaa oikeutta avioitumiseen, niin eivätkö esittämäni jatkokysymykset voikaan perustua näkemykseesi? Ja mitä muuta kysymykseni voisivat olla kuin omalta näkökulmaltani kirjoitettuja johtopäätöksiä sinun näkemyksestäsi? Jos olet eri mieltä esimerkiksi niistä kommenteista, jotka esitin lauseesi "Mielestäsi avioliittolaki antaa sen soveltamispiiriin kuuluville henkilöille subjektiivisen oikeuden lapsiin" tiimoilta, niin kai sinun nyt pitäisi väittää vastaan minun kommenttejani erikseen kumoten eikä kyseenalaistaa se itsestäänselvyys, että keskustelussa ihmiset vetävät johtopäätöksiä toisten sanomisista?

”Avioliittolaki ei ole adoptiolaki, joten ei avioliittolaissa ole vikaa.”

Kyse on avioliiton solmimisen oikeusvaikutuksista, joita sinäkin – käsittääkseni – kommentoit varsin kattavasti mm. katsomalla, että ”laki avioliitosta toisi kaikille sen piiriin tuleville subjektiivisen oikeuden lapsiin”, ”Tuo on se, jonka takia en näe edellytyksiä esittämääsi avioliittoon”, ja että ”jos avioliittolaki muutetaan, pitäisi siitä mielestäni ensin karsia oikeus lasten saamiseen tai yhteiskunnalle asetettu edellytys, että lapsettomuutta olisi hoidettava”.

”Tällä hetkellä ei ole hallitusta.”

Yhteiskunnallisista/poliittisista teemoista voi keskustella ilman hallitustakin, kuten me nyt tässä ja vaikkapa suuri valiokunta eurotuista ja kristillisdemokraatit sukupuolineutraalista avioliittolaista kynnyskysymyksenä.

"’Eli on lapsen oikeuksien vastaista kasvaa sateenkaariperheessä?’

Onko se? Sanoin: Lasten oikeuksia tuen aktiivisesti ja tahoja, jotka pyrkivät niiden toteutumista kehittämään.”

Niin, onko? Kirjoituksistasi käy kautta linjan selväksi, että lapset ovat sinulle avioliiton tarkoitus ja että avioliiton avaamisella nais- ja miespareille heillekin annettaisiin mahdollisuus lapsiperheen perustamiseen ja että ilmeisesti pidät tätä epätoivottavana. Korostat joka välissä lasten oikeuksia ja muun muassa varoitat, että ”mieti vielä kenestä tässä puhutaan ja mistä siinä tingitään, kun päätetään, että pysytään erossa vastakkaisesta sukupuolesta”, minkä vuoksi voinee – käsittääkseni – esittää, että nais- ja miesparien perheissä tingitään lasten oikeuksista, eivätkä ne toteudu samalla tavalla kuin heteroperheissä. Vai onko tuo jatkuva lasten oikeuksista puhuminen ymmärrettävä jälleen täytehälyksi, jolla ei mitään tekemistä keskustelun teeman kanssa?

”Suku jatkuu sukusoluista. Tuo on näkemysasia. Tietenkään luovuttaja ei ole ensisijainen isä, mutta itse otit esiin sijaissynnyttäjät.”

Voimme kai olla yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä isyyden olemuksesta. Minusta esimerkiksi hedelmättömälle heteroparille sukusolunsa lahjoittanut mies ei ole syntyvän lapsen isä siinä glorifioidussa merkitysessä, jonka yhteiskunta sanalle ”isä” varaa yhtä vähän kuin vaikkapa munasolunsa hedelmättömälle naiselle lainaava nainen on syntyvän lapsen äiti.

”Isä, luovuttaja saa ratkaista omien näkemystensä mukaan kuka voi saada siittiöitä.”

Niissä kaavakkeissa saisi tasapuolisuuden vuoksi olla myös kohta, jonka ruksimalla mies voisi kohdistaa sukusolunsa vain naispareille.

”Hänen oikeutensa lapseen päättyy siihen ellei velvollisuudet tuo sitä takaisin.”

Mitkä velvollisuudet?

"’Jos katsot, että kohdunvuokraus on tuomittavaa, niin toki sitten tuet esimerkiksi miesparien adoptio-oikeutta, jos pari vain täyttää adoptiokriteerit.’

No kuinka niin? En.”

Miksi?

"’Sanomaasi seuraten olisi kai lähtökohtaisesti parempi, että kaikilla lapsilla olisi kaksi äitiä’

Oletko saanut tuollaisen käsityksen kirjoituksistani?”

Jos lapsen etu on tärkein, niin miksi ehdoin tahdoin altistaa lapsipolot sellaisillekin ihmisille (=miehille), joiden hormonaalinen toiminta tilastolliseti estää heitä huolehtimasta lapsista ja jaksamasta ”päivästä toiseen viikko viikonperään monia vuosia”?

”Keskustelutyyli huomioiden loppuun sopii hyvin seuraava juupas eipäs väittely. Voit jatkaakin jos siltä tuntuu.

Sanoin: ’Lapset eivät ole kenenkään etuoikeus.’

Vastasit: ’Ovathan.’

Vastaan: Eiväthän.”

”Ovathan”-tokaisua seuraa perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: Sinun mukaasi lapset eivät ole kenenkään etuoikeus. Kun katsotaan, mitä ehtoja asetat adoptiolle ja hedelmöityshoidoille, voidaan – käsittääkseni – päätellä, että sinun mukaasi lapset ovat pelkästään niiden ihmisten etuoikeus, joiden kroppa tuottaa terveitä sukusoluja ja joiden fysiikka kestää kantaa sikiötä kohdussaan (tai jotka vaihtoehtoisesti onnistuvat roiskaisemaan sukusolunsa tällaisen kohdulla varustetun ihmisen sisään). Jos olet eri mieltä perustelukappaleestani tai haluat tarkentaa alkuperäistä väitettäsi, niin kuuntelen mielelläni. Perustellen esitetyt näkemykset eivät mielestäni redusoidu pelkäksi juupas—eipäs-väittelyksi.