#21579: Virgo92 - Re: Re: Re: Re....Entä tätä ?

Hei Virgo!  Tämä tärkeä kirjoituksesi olisikin mennyt aivan unhon puolelle,  jollei sulle olisi nyt tullut paluupostia muualta. 
Mulle myös oli erityisen vaikeaa  kohdata tätä uhrikäytäntöä,  ja välttelinkin koko Mooseksen kirjaa,  ettei vaan vahingossa nuo uhriasiat tulisi silmiin ja ajatuksiin.  

No,   vasta viime vuosina olen ottanut härkää sarvista ja mennyt Moosesta pala palalta läpi.  Mutta en kenenkään suosittele aloittavan Raamatunlukua siitä päästä.  Täytyy  ensin olla oikein vahva perustus ja tuntemus Jumalan kaiken kattavasta rakkaudesta, ja elämämme  kaikkiin osa-alueisiin kohdistuvasta huolenpidosta,  ennen kuin voi lähestyä tätä puolta. Itse aloitin Psalmeista,  tai oikeastaan koin Jumalan puhetta Psalmien kautta omaan henkilökohtaiseen elämääni.  

Erään asian kuuleminen jonkin verran auttoi itseäni  uhriasiaan suhtautumisessa.  Verraten esim senaikaisiin vieraiden kansojen jumalille- uhraamisiin  Israelin kansan ulkopuolella,  Raamatun uhrikäytännössä ei ole  kuitenkaan mitään Jumalan desboottimaista kärsimyksellä mässäilyä:  eläin oli esim aina tapettava,  ennen sen uhraamista.

Kyllähän tämä silti meihin sattuu. mutta tapahtuihan siinä kuolema ainakin  nopeasti.  Puhumattakaan siitä,  miten muissa uskonnoissa käytettiin jopa ihmisuhreja, -  juuri niissä kansoissa,  joita Jumala sitten salli ajaa pois Israelin kansan tieltä.




Uhrit olivat rankka muistutus synnin vakavuudesta,  mutta  etenkin kuva tulevasta Aadamin perheeseen/sukuun syntyvästä uhrikaritsasta  meidän puolestamme,  suku-lunastajasta,  Jumalan ainokaisesta,  joka ottaa puhtaana sen rangaistuksen kantaakseen,  jonka Aadam (Eeva) valinnallaan aiheutti koko ihmissuvulle! tullen  kiroukseksi meidän puolestamme.

Sen taustalla on kuva vanhurskauden Jumalasta,  jonka ominaisuutta vanhurskaus  = tahrattomuus,  oli niin ehdottomalla tavalla,  että siihen ei sisälly minkäänlaista sormienläpikatsomis-ajatusta.   Jumalan piti päästä sovintoon itsensä kanssa=oman ehdottoman  vanhurskauden vaatimuksensa kanssa ihmisen synnin suhteen,  ja myös syyttäjän suhteen  = sielunvihollisen,  joka  piti kiinni omistusoikeudestaan ihmiseen alkulankeemuksen tähden.

Jumalalla  oli syvä rakkaus ihmistä kohtaan,  mutta vanhurskautensa vaateesta hänen oli mahdoton tinkiä,  koska Hän on sitä ainutlaatuisen  ehdottomalla tavalla niinkuin vain Jumala voi olla.

Verenviat  vaativat verenhinnan,   siksi saamme mekin tulla Jumalan vanhurskauttamiksi HÄNEN VERESSÄÄN= Jeesuksen Kristuksen.

p.

#21616: - Re: Re: Re: Re: Re....Entä tätä ?

Kyllähän tämä silti meihin sattuu. mutta tapahtuihan siinä kuolema ainakin  nopeasti.  Puhumattakaan siitä,  miten muissa uskonnoissa käytettiin jopa ihmisuhreja, -  juuri niissä kansoissa,  joita Jumala sitten salli ajaa pois Israelin kansan tieltä.

Moneenko kertaan sinulle täytyy huomauttaa, etteivät Vanhan Testamentin kuvauksen muiden kuin juutalaisuuden uskonnollisista rituaaleista ole luotettavia? Ei Raamattu ole muutenkaan mikään luotettava historiakirja. Siinä ei auta edes Israelin arkeologia.

Jokohan alat tajuta?

#21616: - Re: Re: Re: Re: Re....Entä tätä ?

Ihme ja kumma, tuo toisen kansan tuhoamiseen oikeuttava kauhistuttava lapsen uhrauskultti onkin myös juutalaisuuden syvintä ydintä ja kristillisyyden kaikkein "rakkain" asia:

Toivottiinhan messiaan uhraavan itsensä jumalan poikana kaikkien syntisten edestä!!!

#21616: - Re: Re: Re: Re: Re....Entä tätä ? 

 Tuo ´uhri´-juttu ,ja uhraamisen merkitys (tai siis yleensä koko sellaisen toimituksen mielekkyys) ei vain minulle avaudu. Ravinnokseen metsästämisen ja kalastuksen ymmärrän kyllä (itse tosin syön vain kalan lihaa), mutta uhraaminen edustaa kyllä vain jotain primitiivisen kulttuurin pimeimpiä puolia ,joista ei nykyisin voi todeta paljon muuta  kuin:´tällaistakin on joskus ollut´ tai ,että´tälläkin tavalla on joskus toimittu...´  Joskus kulttuurin alkuhämärissä siis...Paratiisi ja ´kulta-aika´ myyttejä on niitäkin lähes joka uskonnossa.Se, että "Jumala loi naisen miehen kylkiluusta" seuraksi miehelle ,joka Jumalan mielestä näytti kovin yksinäiseltä on juuri niitä hellittyjä myyttejä joihin koko patriarkaalisen kristinuskon historia rakentuu. (huom. siinä oletetussa paratiisissa oli kai eläimiäkin ja kai niilläkin joku sukupuoli oli ,vai luotiinko kaikki naaraseläimetkin siis uroseläinten kylkiluista?)Voidaan  siis vain sanoa ,että näillä myyteillä ja niiden kerronnalla käsityskyvytön kulttuuri yritti luoda tai ottaa haltuunsa  käsitteitä ja käsitellä niitä -käsitteiden luojien eduksi.Jostain syystä noita käsitteitä loivat  yleensä- miehet.. Kristinuskossa ei ole ollut jumalattaria tai papittaria ja naispuoliset (tai tyttöenkelit) ovat nekin kai vasta Romantiikan aikakauden taidekäsitysten peruja . Viktoriaanisen ajan kauniit jouluenkelit ym. kaikiile tutut kiiltokuvasetit ovat kyllä kivaa krääsää ja kitschiä edesmenneestä(nyyh) Tiimarista ,mutta yhtä todellisia kuin karkkikeijut,makeishaltijattaret tai joululahjabarbiet.Mutta se on kaikki vain sitä "ylistämällä alistamista" (... ne ideat noiden naiskuvien takana) mutta muuten pelkkää estetiikkaa. Noista symboleista vielä sen verran, että käärmeet voivat olla ihan jänniä lemmikkejä ja turhaa niitä on liikaa pelätä, omenat ovat useimmiten melko happamia Suomessa ja Eeva miehen perusviettelijä , joten en oikein taida haluta samaistua häneen , Vielä vähemmän mihinkään lampaaseen , jotka ovat helposti vaikka laumoina pässin avulla johtaa minne halutaan , Siis :ei kiitos. Jos paratiisissa olisi ollut järkeä olisi Eeva saanut kaverikseen vaikka jonkun  Esterin tai Elsan-sellaiseen paratiisiin voisin minäkin uskoa!