Suvaitsevaisuus on kaunis ajatus, mutta sitä ei voi viedä rajattoman pitkälle. Minusta tuntuu, että Suomen evl-kirkossa suvaitsevaisuus on jo viety moraalin edellyttämän kipukynnyksen ohi.

Suomen evl-viitekehykseen on muodostunut kaksi toisensa jyrkästi poissulkevaa moraalinormia. Ne ovat kuin tuli ja vesi. Molemmat eivät voi olla samassa astiassa. Kyse ei ole enää suvaitsevaisuudesta, vaan elämästä ja kuolemasta. Homoseksuaalista elämäntapaa toteuttaville on kohtalon kysymys pidetäänkö tässä elämänmallissa elämistä kadottavana syntinä vai ei. Samoin koemme me, jotka uskovat Raamatun sanan miesten kanssa makaamisesta kadottavana syntin. Todellista yhteyttä ei ole. Tässä vaiheessa puhe suvaitsevaisuudesta on valehtelua.

Ymmärrän varsin pitkälle vastustajiani, jotka haluavat ottaa lähetysjärjestöni tuet pois. - Minäkin jättäisin Setan ajatuksia markkinoivat kirkon työntekijät ilman palkkapussia. Siinä on myös syy, miksi kyseenalaistan kirkollisveron maksamisen moniin evl-seurakuntiin nähden.

Rahalla kiristäminen on rumaa, mutta rahaa ei tulisi työntää sellaiseen toimintaan, jota ei voi hyväksyä. - On parempi olla kylmä tai kuuma, mutta haaleat Herra oksentaa ulos...

Manu,

minä näkisin, että tällaisia toisensa poissulkevia moraalinormeja on paljon muitakin, ja myös järjestöjen sisällä. Esimerkiksi alkoholi. Siitä on ainakin neljää eri tulkintaa, millainen alkoholin käyttö sopii kristitylle, ja kaikki voivat silti käydä yhdessä ehtoollisella! Tai kysymys kohtuullisesta elämäntavasta. Joillekin turha autolla ajelu on kadottava synti, joillekin on kohtalon kysymys pidetäänkö sitä syntinä vai ei. Mutta eihän siinä olisi tolkkua, jos pitäisi perustaa erikseen autoilevien kirkko, joukkoliikenteen käyttäjien kirkko jne. Yhtä kirkkoa olemme niin kauan kuin uskomme Kristukseen, niinhän Kristus itsekin lienee toivonut ja toivoo tänäänkin.

Ariel Neulaniemi tuolla allekirjoituksensa yhteydessä sanoi sen mitä varmasti moni on kaikkien näiden kohujen keskellä ajatellut: "Toivon kirkon ja herätysliikkeiden keskittyvän päätehtäväänsä: evankeliumin kertomiseen jokaiselle." Keskitytään siihen mikä yhdistää, ei tietenkään väkisin piilotellen sitä mikä erottaa, mutta asettaen asiat oikeaan järjestykseen. Kristus keskelle ja me siihen ympärille, katse Häneen, siinä on kyllä tilaa erilaisille ryhmille. Parasta olisi, jos ne voisivat olla vastapäätä toisiaan, niin että Vapahtaja saisi olla välimiehenä. :)

Kiitän sydämellisesti kaikkia adressin allekirjoittajia ja keskusteluun osallistujia!