Lähde: Valtavaara Anna-Liisa, Ainako anteeksi? Kirjapaja Oy, Helsinki 2005 sivu 22: Yleinen mielipide. Yleinen mielipide ei kovin hanakasti näytä suosittavan sen enempää anteeksipyytämistä kuin -antamistakaan. Se haluaa kyllä, että syyllisiä löytyy mielellään paljonkin joka epäkohtaan ja ongelmaan, mutta muistuttaa varomaan, ettei itse joudu syylliseksi mistään. Vastuu pitää yrittää siirtää muille. Syyllisiä ei suinkaan ole tapana armahtaa, vaan rangaista riittävästi ja mieluiten julkisesti. Jos kuitenkin itse joutuu syytettyjen penkille, yleinen mielipide neuvoo sanomaan vaikkapa, että niinhän kaikki muutkin tekevät tai älä moralisoi, älä tuomitse, älä ole vanhanaikainen. Jokin lieventävä selitys täytyisi joka tapauksessa löytää omille rikkeille.

Toisaalta jossain määrin yleinen mielipide näyttää kyllä suosivan anteeksiantamista, varsinkin jos siitä on jotain etua omiin pyrkimyksiin. Niin voi mainostaa omaa erinomaisuuttaan tai antaa itselleen luvan tehdä jotain, mitä huvittaa, vaikka motiivit olisivat kyseenalaisia. Kuuluttamalla omaa, helppoa ja nopeaa anteeksiantamistaan voi yrittää sivuuttaa ongelman todellisen kohtaamisen. Tällainen anteeksiantaja voi ylpeillä jalomielisyydellään ja samalla syyllistää loukkaajaraukkaa entisestään - eli molemmille tapahtuu jotain aivan muuta kuin todellisen anteeksiannon myötä pitäisi. Aitoa anteeksiantamista ei kuitenkaan yleensä mainosteta julkisesti, se on sydämen hiljaista toimintaa, jonka seuraukset saattavat myöhemmin näkyä.

Toisaalta yleinen mielipide mieluusti laittaa rajat, mitä voi antaa anteeksi ja mitä ei. Monessa kohdin tämä vahva vaikuttajamme pitää kaunan kantamista tai jopa kostoa ainoana oikeana vaihtoehtona. Joskus taas vaaditaan kaverille kaverin puolesta toisilta nopeaa anteeksiantoa jostakin selvästä rikkeestä, minkä motiivina saattaa olla se, ettei tarvitsisi itse kohdata omaa syyllisyyttä vastaavasta asiasta. Silloin sekä itseltä että kaverilta jäävät asiat käsittelemättä.

Yleinen mielipide on todellakin vahva vaikuttaja myös anteeksiantamisasioissa. Se pyrkii ohjaamaan meitä jatkuvasti ja aina tarpeen mukaan muuttuvasti. Se ei suosi itsenäisiä valintoja. Yleinen mielipide, toiselta nimeltään AJAN HENKI, ohjailee myös sitä, mikä on kulloinkin oikein ja väärin, mikä on tavoiteltavaa ja mikä ei. Siksi kannattaa tarkistaa, kuinka paljon se mallintaa ja ohjaa sekä omaa arvomaailmaa että myös toimintaa. Sivu 66: Anteeksiannon seurauksia (vain muutamia tässä mainittuna): -En enää tuomitse loukkaajaa, vaan hänen tekonsa. -En enää haudo tai toivo hänelle kostoa tai rangaistusta. -Tunteeni leppyvät vähitellen. -Muistini tuskin menee, mutta muistot eivät tuo enää tunnetulvaa. -Annan loukkaajalle ihmisarvon. -Voin arvostaa itseänikin. -En loukkaannu niin helposti muille. -Voin katsoa ihmisiä huoletta silmiin. -Voin pyytää apua. -En puolustaudu hyökkäämällä. -En juorua enkä enää puhu hänestä pahaa. -Voin toivoa hänelle hyvää. -Vahingonilo haihtuu. -Säilytän tai saan takaisin aidon ilon. -Saan levollisuuden ja rauhan sisimpääni. -Nukun ja jaksan paremmin. -Voin olla positiivinen. -Voin olla avoin. -Kykenen läheisyyteen ja yhteyteen muidenkin kanssa. -En menetä ystäviä katkeruuden vuoksi. -Voin rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. -Kykenen oppimaan jotain tästä matkasta. -Olen vapaa.

#16723: TUNTUUKO TUTULTA? - Yleinen mielipide

Tämä ajan henki haluaa, että emme löytäisi totuutta. Pyhä Henki on meille lähetetty puolustusasianajaja, joka hoitaa asiamme kuntoon.

#16723: TUNTUUKO TUTULTA? - Yleinen mielipide

Arvokasta tekstiä,  kiitos!