#14129: Ihmejakumma -

Ulkopuolisena kommentaattorina olisin mieltä, että suomeksi sanottuna: On kyse siitä, että onko meillä oikeanlainen asenne Jeesukseen Kristukseen vai vastustammeko Häntä. Tämä on aika lailla ydinkysymys uskon polulla. Myös esim. armo ja totuus ovat tärkeitä käsitteitä, joihin kannattaa paneutua. Tässä oli mielestäni puhe myös siitä, että meidän tulisi pelätä enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (ihmispelko, iva). Lisäksi viisaus ja järki ovat huonoja apuja, usko tulee meihin ilman omaa ansiotamme, armosta. Jos lisäämme siihen jotain omaamme, se menee pilalle ja tulee "astian makua". Uskon tapahtumapaikka on ihmisen sydämessä, ei pääkopassa.

#14139: - Re:

Tuon kyllä ymmärsin hyvinkin. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt että halusit tuoda vain jonkin asteisen uskonsanoman esille ilman keskusteluun viittavaa sanomaa.  Uskoa on niin monenlaista ja lopulta kun tutustuu kaikkiin uskoihin, huomaa ettei yhden esille tuominen ole tarpeellista. Kaikki samasta lähteestä kuitenkin.

(ulkopuolinen kommentaattori ? )

Miksi pitäisi pelätä ketään ylipäätään. Mieli toimii omalla tavallaan. Sydämen kuuntelu on viisauden alku. Kun kuuntelet sydäntäsi, kuuntelet Luojaa joka on meissä kaikissa. Ei ole syytä rypeä synnissä, peloissa eikä dogmeissa. Tämä on näkemykseni tässä hetkessä. Kukin voi käyttää eri sanoja samoihin tarkoituksiin. Lopulta kuitenkin jokaista ohjaa suurempi voima eikä kukaan ole toista paremmassa asemassa. Ns. Jumala ei siis ole ulkopuolella, ei mikään ole. Siis kaikenkaikkiaan satuttamalla muita, satuttaa itseänsä. Itse me kaiken luomme. Täällä puolella palloa uskova on useimmiten kristitty, toisaalla jotakin muuta eikä toinen ole toista kummempi vaikka kuin kirjalla löisi päähän.