Fixit - Suomen ero Euroopan unionista
Aloitteen sisältö:
Esitämme, että Suomen hallitus ryhtyy toimenpiteisiin käynnistääkseen viipymättä Euroopan unionista eroamisen. Toissijaisesti esitämme, että erosta järjestetään kansanäänestys. Kansalaisilla tulisi olla vähintään oikeus päättää vapautua EU:n asettamista rajoitteista ja velvoitteista.
Perustelut:
1. Taloudellinen rasite
Suomi on pitkään ollut EU:n nettorahoittaja, mikä tarkoittaa, että maksamme unionille enemmän kuin saamme sieltä takaisin. Vuonna 2023 Suomi maksoi Euroopan unionille yhteensä noin 2,195 miljardia euroa. Samaan aikaan Suomi sai EU:lta noin 1,517 miljardia euroa. Suomen nettomaksu EU:lle oli siis noin 678 miljoonaa euroa. Voisimme siis itse rahoittaa kaikki saamamme tuet ja voisimme sen lisäksi lähes tuplata poliisitoimen tai opetus-ja kulttuuriministeriön liikuntaan ja nuorisotyöhön kohdistaman rahoituksen. Nettomaksamallamme summalla voitaisiin perua kaikki järjestöihin kohdistetut leikkaukset tai keventää verotusta. Maksamamme jäsenmaksut ovat myös nousseet, joten EU tulee rasittamaan veronmaksajia jatkossa enemmän.
Suomen talouden ollessa historiallisen vaikeassa tilanteessa, on kohtuullista kyseenalaistaa asemamme Euroopan unionin nettomaksajana. Vaikka jäsenyyden tavoitteena on ollut vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja taloudellista vakautta, nykytilanne osoittaa, että jäsenmaksuosuutemme ja EU:n tukipakettien kustannukset eivät ole kestävissä kantimissa suhteessa saamiimme hyötyihin. Kun Suomen kansantalous kamppailee kasvavan velkaantumisen, korkean inflaation ja heikentyvän kilpailukyvyn kanssa, on aiheellista kysyä, onko tällainen jatkuva taloudellinen panostus kansan edun mukaista? Varojen ohjaaminen omien kansalaistemme hyvinvointiin, valtiomme infrastruktuuriin ja tulevaisuuden turvaamiseen tulisi olla ensisijainen prioriteetti, eikä sitoutuminen maksajaksi järjestelmään, jossa nettohyöty jää negatiiviseksi.
2. Huono turvallisuus ja puolustuspolitiikka
Euroopan unioni ei ole puolustusliitto, eikä sillä ole yhtenäistä puolustusstrategiaa tai puolustusvoimia. Euroopan unionin turvallisuusmekanismit eivät ole riittäviä vastaamaan nykypäivän turvallisuushaasteisiin, kun taas Nato on osoittanut toimintakykynsä ja valmiutensa reagoida kriisitilanteisiin. Suomen Nato-jäsenyys ja kahdenvälinen sopimus Yhdysvaltojen kanssa tuo kansalliseen turvallisuuteen konkreettisen tuen ja yhteistyön maailman suurimpien sotilaallisten voimien kanssa, mikä tekee EU:n roolista turvallisuuspolitiikassamme marginaalisen. Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta EU:sta eroaminen ei heikentäisi turvallisuuttamme, sillä puolustusliitto Nato tarjoaa Suomelle uskottavan ja vahvan kollektiivisen puolustuksen, mikä auttaa turvaamaan alueellisen koskemattomuutemme.
Kriisitilanteissa, kuten talouskriiseissä, pandemioissa tai geopoliittisissa konflikteissa, Euroopan unionin suuret jäsenvaltiot, kuten Saksa ja Ranska, ovat priorisoineet omia intressejään. Tämä on heikentänyt pienten jäsenvaltioiden, kuten Suomen, asemaa ja luottamusta siihen, että EU tarjoaisi kriisitilanteissa aidosti solidaarista apua. EU:sta eroaminen tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden luoda omat kriisinhallintaratkaisunsa ja tehdä yhteistyötä niiden valtioiden kanssa, jotka parhaiten tukevat kansallisia etujamme ja joilla on samansuuntaiset intressit.
3. Brexitin esimerkki
Britannia on Brexitin jälkeen voinut itsenäisesti päättää kauppapolitiikastaan, maahanmuutosta ja taloudellisista säännöksistään ilman EU:n rajoittavia määräyksiä. Esimerkiksi kalastuskiintiöt ja niiden käyttäminen on nyt Britannian oman päätöksenteon alla, ja voi johtaa rannikkoyhteisöjen elpymiseen. Lisäksi on aloitettu sääntelyn muuttaminen investointien ja koulutetun työvoiman houkuttelemiseksi. EU:n jäsenmaksuista vapautuneita varoja on ohjattu NHS:n (kansallinen terveyspalvelu) käyttöön. Samalla tavoin Suomella voisi olla mahdollisuus hyötyä itsenäisyydestä, ja voisimme mukauttaa politiikkaamme nopeammin ja tehokkaammin kansallisen edun mukaisesti. Mediassa voimakkaasti uutisoidut ongelmat Brexitin seurauksena on mahdollista välttää ottamalla mahdollisuus huomioon omassa eroprosessissa ja varautumalla, mihin Suomessa on erinomaista osaamista. Vaikka Brexitin todellisten vaikutusten ilmeneminen vaatii aikaa, on ilmeistä, että hallinto ja valtio ei romahtanut anarkiaan, eivätkä taudit ja nälänhätä jyränneet brittejä.
4. Demokratian vahvistaminen
Euroopan unioni toimii monessa suhteessa demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Eroamalla EU:sta voisimme palauttaa edustuksellisen demokratian täyden toimivuuden, kun kansalliset päätökset tehtäisiin suomalaisten äänestäjien tahdon mukaisesti.
5. Paikallisuuden ja kansallisen kulttuurin suojeleminen
EU:n laaja sääntely ja direktiivit pyrkivät harmonisoimaan jäsenvaltioiden lakeja, mutta nämä määräykset voivat olla ristiriidassa paikallisten kulttuurin ja arvojen kanssa. Suomi on ainutlaatuinen ja sen erityispiirteet tulee säilyttää.
Euroopan unioni on antanut esimerkiksi elintarvikkeita, kuten kuivalihaa, koskevia säädöksiä. Kuivaliha kuuluu EU:n elintarvike- ja hygienia-asetusten piiriin, jotka asettavat vaatimuksia muun muassa tuotannon suhteen.Tämä aiheuttaa haasteita perinteisille valmistajille, erityisesti jos paikalliset menetelmät eivät täytä EU:n standardeja. Tämä hankaloittaa esimerkiksi saamelaisten perinteisellä tavalla valmistaman poron kuivalihan tuotantoa ja on jo johtanut siihen, että saamelaisen ruokakulttuurin mukaista kuivalihaa ei ole enää saatavilla.
Suomen metsiä koskevat päätökset tehdään niiden maiden johdolla, jotka ovat tuhonneet omat metsänsä jo ennen kuin Suomi oli maailman kartalla. Metsiin ja soihin liittyen on suomalaisille luvassa jopa miljardien sakkoluonteinen maksu LULUCF-asetuksen velvoittavasta tasosta jäämisestä. Lasku johtuu laskentatavan muutoksesta, joka ei huomioi Suomen erityispiirteitä. Tämä maksu jäisi syntymättä EU-eron ansiosta, kun EU-tason mielivaltaisia, Keski-Euroopan valtioiden etuja palvelevia direktiivejä ei enää tarvitsisi toteuttaa.
Ero EU:sta antaisi Suomelle mahdollisuuden suojella ja vaalia omaa ja alkuperäisväestön kulttuuria, luonnonvarojen käyttöä, kieliperintöä ja paikallisia erityispiirteitä, joita EU:n yhtenäistämispyrkimykset uhkaavat.
6. Pienempien valtioiden asema EU:ssa
Pienet maat, kuten Suomi, ovat EU:ssa usein suurten jäsenvaltioiden, kuten Saksan ja Ranskan, vaikutusvallan alaisina. Monet unionin päätökset heijastelevat enemmän suurten maiden intressejä kuin pienten maiden tarpeita. EU-ero antaisi Suomelle mahdollisuuden päättää itsenäisesti omista asioistaan sen sijaan, että olemme osa isompaa päätöksentekokoneistoa, jossa meillä on vain rajallinen tai näennäinen vaikutusvalta.
7. Rajojen ja maahanmuuton hallinta
EU:n vapaata liikkuvuutta koskevat periaatteet tarkoittavat, että Suomi ei pysty täysin hallitsemaan omia rajojaan eikä maahanmuuttoaan. Käytäntö on jo osoittanut, kuinka pahasti Euroopan unionin ulkoraja vuotaa. Unionin yhteiset rajavalvonta- ja maahanmuuttopolitiikat voivat pakottaa Suomen ottamaan vastaan maahanmuuttajia, joita emme pysty vastaanottamaan taloudellisten tai sosiaalisten resurssien taikka kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Eroamalla EU:sta Suomi voisi paremmin hallita maahanmuuttoa ja turvata omat rajansa kansallisella tasolla myös hybridivaikuttamisen keinoilta.
8. Kauppapolitiikan itsenäisyys
Euroopan unioni määrää yhteisestä kauppapolitiikasta, mikä rajoittaa Suomen mahdollisuuksia neuvotella suoria kauppasopimuksia muiden maiden kanssa. Eroamalla EU:sta Suomi voisi neuvotella omat kahdenväliset kauppasopimuksensa kansallisten intressien mukaisesti ja tavoitella parempia taloudellisia sopimuksia, jotka sopivat juuri Suomen taloudellisiin tarpeisiin. EU:n direktiivit ja niistä johdetut kansalliset lait ovat johtaneet mm. kalliiseen ja raskaaseen julkisen hankinnan koneistoon, joka ei tuota säästöjä, vaan lisää byrokratiaa ja kuormittaa kuntia ja virastoja resurssitarpeilla ja estää paikallisten verkostojen ja kokonaistaloudellisesti edullisempien kumppanuuksien syntymisen.
9. Päätöksenteon nopeuttaminen
EU:n päätöksentekoprosessit ovat hitaita ja monimutkaisia, koska ne vaativat kompromisseja jäsenmaiden välillä. Tämä tarkoittaa, että kriisitilanteissa, kuten pandemioissa tai talouskriiseissä, EU on liian hidas reagoimaan. Lisäksi suurten keskusmaiden omien etujen ajaminen johtaa väistämättä siihen, että päätökset eivät ota huomioon kansallisia eroavaisuuksia. EU-ero yksinkertaistaisi Suomen päätöksentekoa, sillä suuri osa nykyisestä lainsäädäntötyöstä ja hallinnosta liittyy EU:n direktiivien ja asetusten toimeenpanoon. Eron myötä Suomi voisi keskittyä pelkästään kansallisten tarpeiden mukaisiin päätöksiin, mikä vähentäisi tarvetta monitasoisille komiteoille ja työryhmille, jotka käsittelevät EU:n sääntelyn kansallista soveltamista. Tämä voisi myös lyhentää päätöksentekoprosesseja, kun direktiivien implementointi ja EU:n eri toimielinten koordinointi eivät enää sitoisi resursseja.
10. Rahoitus- ja tukipakettien epätasainen jakautuminen
Euroopan unionissa varoja jaetaan usein tasapainottamaan taloudellisia eroja jäsenvaltioiden välillä, mikä on johtanut siihen, että Suomi joutuu rahoittamaan muiden maiden tekemiä virheitä omansa kustannuksella. Esimerkiksi Kreikan velkoja on annettu anteeksi EU-tason päätöksillä. Tämä resurssien uudelleenjakaminen ei palvele Suomen kansallista etua, erityisesti tilanteissa, joissa omat taloudelliset haasteemme vaatisivat täysiä panostuksia kotimaahan, kuten jokainen kansalainen on havainnut vuoden 2024 aikana, kun suuret leikkaukset kohdistuivat hyvinvointivaltion ydintoimintoihin, kuten kansalaisten turvaverkkoihin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Heti vuoden 2025 alusta talouttamme alettiin paikata arvonlisäveron nostolla, joka kurjistaa suomalaisten taloudellista asemaa ja nostanee hintoja, sillä hinnankorotukset tuskin jäävät vain arvonlisäveron nostoon. EU:n jäsenmaksusta luopuminen jättäisi budjettiimme pelivaraa.
11. EU:n liittovaltiokehitys
EU:n jatkuva integraatio johtaa tiiviimpään liittovaltioon, jossa yhä suurempi osa päätöksistä tehdään EU-tasolla, ei jäsenvaltioiden sisällä. Tämä kehitys uhkaa jäsenmaiden kansallista itsemääräämisoikeutta ja saattaa tulevaisuudessa rajoittaa vielä entistä enemmän Suomen päätösvaltaa. Ero EU:sta varmistaisi, että Suomi säilyttää itsenäisyytensä eikä ole osa syvenevää liittovaltiokehitystä. Itsenäisyytemme on lunastettu niin kovalla hinnalla, että sitä ei pidä antaa muiden käsiin.
12. EU:n direktiivien huono vaikutus
Euroopan unionin direktiivit rajoittavat Suomen päätösvaltaa esimerkiksi taloudessa, maahanmuutossa ja ympäristöpolitiikassa. Monet direktiiveistä eivät huomioi Suomen erityisolosuhteita, mikä tekee niistä haitallisia kansallisten etujemme kannalta. Ero EU:sta palauttaisi Suomen täyden itsemääräämisoikeuden, jolloin voisimme säätää lakeja ja tehdä päätöksiä itsenäisesti, suomalaisten parhaaksi.
EU:n harmonisointipyrkimykset ja direktiivit eivät huomioi jäsenvaltioiden olemassa olevia, hyvin toimivia kansallisia järjestelmiä, vaan ne voivat jopa vaarantaa niiden toiminnan. Hyvä esimerkki tästä on Suomen pullopanttijärjestelmä, joka on jo pitkään ollut yksi maailman tehokkaimmista ja ympäristöystävällisimmistä kierrätysjärjestelmistä. EU:n laajuiset direktiivit, jotka pyrkivät yhtenäistämään kierrätyskäytäntöjä, ovat uhka tämän järjestelmän toimivuudelle. Vaikka järjestelmä on Suomessa osoittautunut tehokkaaksi ja kansalaisten laajasti tukemaksi, EU:n sääntely voi pakottaa meidät mukautumaan yhteiseurooppalaisiin malleihin, jotka eivät ole yhtä toimivia tai sopivia Suomen erityisolosuhteisiin. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka EU:n säännökset voivat tuhota kansallisia ratkaisuja, jotka on kehitetty vastaamaan juuri meidän yhteiskuntamme tarpeita ja olosuhteita.
13. Islannin ja Norjan esimerkki
Euroopan unionin ulkopuolella olevat Norja ja Islanti ovat esimerkkinä siitä, miten voi toimia EU:n ulkopuolella. Molemmat maat ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, mikä mahdollistaa pääsyn EU:n sisämarkkinoille ilman täysjäsenyyden mukanaan tuomia rajoituksia tai maksuja. Islanti on noussut nopeasti talouskriisistään vahvaksi hyvinvointivaltioksi, hyödyntäen älykkäästi luonnonvarojaan, kuten kalastusta ja uusiutuvaa energiaa. EU-jäsenyys ei ole ainoa tie taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen menestykseen, vaan itsenäisyys ja joustavat kauppasuhteet voivat tarjota toimivan vaihtoehdon.
Eurosta, ETAsta tai Schengenistä eroaminen ei osa tätä aloitetta
Tässä aloitteessa keskitytään Suomen EU-jäsenyyden päättymiseen, mutta se ei sisällä esitystä erota euroalueesta tai luopua eurosta kansallisena valuuttana. Euro on integroitunut syvälle Suomen talousjärjestelmään, ja sen erottaminen EU-jäsenyydestä vaatisi oman erillisen tarkastelunsa ja perusteellisen keskustelun.
Aloite ei myöskään sisällä esitystä erota Schengen-alueesta. Eroaminen EU:sta ei automaattisesti tarkoita Schengen-alueen ulkopuolelle siirtymistä. Tässä aloitteessa keskitytään EU-jäsenyyden purkamiseen, mutta Schengen-alueeseen kuuluminen säilyisi ennallaan, jotta Suomen kansalaiset ja yritykset voivat jatkossakin hyötyä rajattomasta liikkumisesta Euroopassa. Monet EU:n ulkopuoliset valtiot, kuten Norja ja Sveitsi, ovat Schengen-järjestelmän osana, mikä tarjoaa mallin siitä, kuinka Suomi voisi jatkaa nauttimista vapaan liikkuvuuden eduista EU-jäsenyyden ulkopuolellakin. Schengen-alue mahdollistaa vapaan liikkuvuuden ilman sisärajojen tarkastuksia, mikä on merkittävä etu erityisesti suomalaisten työssäkäynnin, matkustamisen ja kaupankäynnin kannalta. Schengen-järjestelmä on ollut hyödyllinen monille suomalaisille yrityksille, matkailijoille ja rajatyöntekijöille, ja siitä eroaminen toisi mukanaan merkittäviä haittoja esimerkiksi kansainväliseen liikkumiseen ja taloudelliseen toimintaan.
Yhteenveto:
Suomen EU-jäsenyys on tullut tiensä päähän. Nyt on aika palauttaa päätösvalta Suomen kansalaisille ja vähintään antaa heidän äänestää siitä, jatkaako Suomi Euroopan unionissa vai ottaako askelen kohti itsenäisempää tulevaisuutta. EU:sta eroaminen antaisi Suomelle mahdollisuuden määrittää omat lakinsa, talouspolitiikkansa ja turvallisuusratkaisunsa Naton tuella. Kansanäänestys antaisi suomalaisille mahdollisuuden valita polun, joka veisi meitä kohti uutta nousua.
Euroopan unionin direktiivit ovat monesti rajoittaneet Suomen itsenäistä päätöksentekoa ja pakottaneet meidät mukautumaan sääntöihin, jotka eivät sovi suomalaisiin olosuhteisiin. Ero EU:sta antaisi Suomelle mahdollisuuden säilyttää hyväksi todetut järjestelmät ja kehittää niitä entisestään ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Suomi voisi myös itsenäisesti päättää talous-, kauppa- ja maahanmuuttopolitiikastaan sekä muista tärkeistä asioista, joihin EU tällä hetkellä vaikuttaa merkittävästi. Näin varmistettaisiin, että Suomen lainsäädäntö ja taloudelliset toimet palvelisivat nimenomaan suomalaisten etuja, eikä niitä ohjattaisi osana laajempaa EU-agendaa, jossa suurten jäsenvaltioiden tarpeet menevät pienten maiden edelle.
Tämä varmistaisi sen, että voimme jatkossakin tehdä itsenäisiä päätöksiä omien yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten tarpeidemme mukaisesti huomioiden myös maantieteellisen sijaintimme erityistarpeet.
On aika sulkea rahahanat ja ajatella Suomen kansaa, kansallista etua ja turvallisuutta. Hölmöläisyyden aika on ohi.
Tunti Tutustuja Ota yhteyttä adressin tekijään