RUDUS Lempäälän Sääksjärven kiviaineksen otto 2.vaihe

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tunnistetaan ja arvioidaan yksittäisten hankkeiden (YVA) tai suunnitelmien ja ohjelmien (SOVA) kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia mm. ihmisiin, luontoon, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin.
YVA -ympäristövaikutusten arviointimenettely
YVA-menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että suurten hankkeiden suunnittelussa selvitetään ympäristövaikutukset riittävällä tarkkuudella ja että ne kirjataan osaksi hankkeen päätöksentekoaineistoa
Ympäristöselostuksesta tulee ilmetä kaikki arvioinnin kannalta keskeiset asiat ja siitä tulee saada hyvä kokonaiskuva suunnitelman tai ohjelman toteuttamisen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Ympäristöselostuksen sisältövaatimukset on lueteltu SOVA-asetuksen 4 §:ssä. Vaikka samoja asioita käsiteltäisiin seikkaperäisesti suunnitelmassa tai ohjelmassa, tulee ne silti esittää ympäristöselostuksessa tiivistetysti siinä laajuudessa, että ympäristöselostusta voi käsitellä itsenäisenä asiakirjana.


Toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä onnettomuusriskeiltä, joita liittyy vaarallisten aineiden valmistukseen, käsittelyyn, ja varastointiin.

EU-oikeudelliset lähtökohdat
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisalan kannalta keskeinen lähtökohta on YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten hankkeiden, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, vaikutukset arvioidaan ja hankkeet saatetaan lupamenettelyyn.

Kemikaalilain mukaiset luvat ja ilmoitukset ovat keskeinen instrumentti maaperää pilaavan toiminnan ohjaamisessa ja pilaantumista hallittaessa. Lait velvoittavat toiminnanharjoittajan hakemaan luvan ja lisäksi laissa määritellään, millä edellytyksillä lupa voidaan myöntää.


TUKES-ohje K4-2006 : Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) mukaan toiminnanharjoittajan tulee selvittää toimintaperiaatteensa
onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja koota ne asiakirjaksi (toimintaperiaateasiakirja).
Asiakirjassa toiminnanharjoittajan tulee selostaa toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ja muiden onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Asiakirjan laatimisessa
on noudatettava asetuksessa esitettyjä periaatteita ottaen huomioon tuotantolaitoksessa esiintyvä suuronnettomuus- ja muu onnettomuusvaara.

Toimintaperiaateasiakirjaa koskeva lainsäädäntö perustuu Euroopan Unionin neuvoston direktiiviin 96/82/EY (Seveso II -direktiivi). Velvoite koskee myös räjähteitä .
Seveso II -direktiivi) koskee vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia. Seveso II -direktiivi määrittää laitokset, joiden tulee tehdä joko toimintaperiaateasiakirja, jossa selostetaan toimintaperiaatteet onnettomuuksien ehkäisemiseksi, tai turvallisuusselvitys, jossa kuvataan muun muassa tuotantolaitoksen turvallisuusjohtamisjärjestelmä sekä onnettomuusriskien tunnistaminen, analysoiminen ja ehkäisykeinot. Seveso II -direktiivi on saatettu voimaan kemikaaliturvallisuuslailla ja sen nojalla annetulla asetuksella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999).

Kemikaalisäädökset käsittävät lain vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisesta käsittelystä (390/2005) sekä asetuksen vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista (59/1999). Nämä säädökset perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO- II-direktiivi (EY/105/2003), jota Suomikin on sitoutunut noudattamaan.

390/2005 20 §
Kaavan huomioon ottaminen
Vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistavien, käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten sijoituksessa tulee ottaa huomioon sijoituspaikan ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisessa oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus samoin kuin aluetta mahdollisesti koskevat kaavamääräykset.
Seveso-II- direktiivin maankäytön suunnittelua ja tuotantolaitosten turvallisuutta koskeva osuus on Suomessa saatettu voimaan kemikaali- ja maakäyttö- ja rakennuslain säädännöllä. Maankäyttöä koskeva artikla 12. Maakäyttö ja rakennuslaissa (MRL) määritetään tavoitteet kaikelle kaavoitukselle ja maankäytön suunnittelulle. Yksi näistä tavoitteista on turvallinen elinympäristö. Yleiskaavan sisältö vaatimukset on esitetty MRL 39§:ssä.
Kivilouhimoiden ja murskaamoiden asema Suomessa suhteessa ympäristölainsäädäntöön, maa-aineslakiin, kaavoitukseen, Seveso II-direktiivin velvoitteiden laiminlyöntiin ja räjähdysainelain ja varastoinnin laittomuuksiin.

Asukkaiden asema lainsäädännöllisesti on jätetty huomioimatta viranomaisten toimesta.
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005, jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki) tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö, ympäristö ja omaisuusvahinkoja. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää yleistä turvallisuutta. Kemikaaliturvallisuuslakia sovelletaan muun muassa vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, siirtoon ja säilytykseen.
Laki sisältää keskeiset säännökset, joilla vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen
torjunnasta annettu neuvoston direktiivi (96/82/ETY, jäljempänä Seveso II –direktiivi) on saatettu kansallisesti voimaan.



Liite tiedostona räjähdysainelainsäädännön velvoitteet lähetän tarvittaissa. Edellä esittämäni lakien ja asetusten velvoitteet sivuutettiin -selostuksessa kokonaan.
Lisäksi pystyn todistettavasti antamaan näytön, että kerta räjähdysaine määrät ovat esim. Kotkassakin yli 13000 kg /kerr. ja Tyrnävällä dokumentoitu määrä 10000 kg. /kerr. Talot vaurioituu laajasti räjäytyksissä. Lisäksi 16:normien sirpale ja paine aaltovaara on jätetty huomioimatta. Pelkällä heilahdusnopeuden tarkkailulla louhintaa ei voi suorittaa. Konsulttivirmat tekavät murskaamoista meluttomia ja ei talo vaurioita.