Pelastakaa Kulttuurien museo

Tällaisen kolumnin kirjoitin YLE1:n Kultakuumeeseen, ja se tuli ulos eilen:

Kulttuurien museota tarvitaan!

Vuodenvaihteessa tehdään yleensä lupauksia. Yksi tämän vuodenvaihteen masentavimpia lupauksia oli Museoviraston lupaus sulkea Tennispalatsissa Helsingissä sijaitseva Kulttuurien museo lopullisesti vuonna 2013. Siellä kun ei ole tarpeeksi kävijöitä.
Kovin pitkään ei museo ehtinyt toimia. Se avattiin Tennispalatsissa toukokuussa 1999. Hienot tilat oli, esineistöä ja ideoita niiden esittelyyn riitti, mutta jokin mätti heti alusta alkaen. Museolla ei nimittäin koskaan ollut varaa minkäänlaiseen markkinointiin. Se vain ilmestyi paikalleen vailla kovinkaan suurta kohua ja aloitti puolittaisen Ruususen unen popcornin hajuisessa kolossaan – keskellä instituutioita, jotka mainostavat olemassaoloaan koko ajan hyvin näkyvästi.
Omien sanojensa mukaan ”Kulttuurien museo tutkii ja esittelee maailman kansoja ja kulttuureita ja tallentaa niiden kulttuuriperintöä”. Siellä on itse asiassa kansainvälisestikin tarkastellen joiltain osin hienoja kokoelmia – muun muassa Mannerheimin keräämä suuri kokoelma Kiinan ja Venäjän jakamasta Keski-Aasiasta.
Puhdasta kulttuuria ei ole olemassakaan. Jokainen kulttuuri ja nykyään miltei jokainen yksittäinen kulttuurinen ilmiökin on väistämättä jollain tavalla monikulttuurinen. Muun muassa tämän ymmärtämiseksi Kulttuurien museo on äärimmäisen tarpeellinen paikka. Se kertoo meille sen, missä suhteessa ja miksi me olemme erilaisia tai myös sen, miksi ja miten olemme toisinaan myös hyvin samanlaisia.
Vieraat kulttuurit ovat siis tavallaan ihan arkinen asia, minkä tajuaminen lisää itseymmärrystämme ja kykyämme selviytyä monimutkaistuvassa maailmassa. Vieraat kulttuurit voivat olla toisaalta myös harrastus: joku matkustelee jonnekin, joku kuuntelee intohimoisesti kaukaisen saarivaltion musiikkia, joku opettelee piirtämään suurella tarkkuudella kummallisia koristekuvioita. Yleensä nämä ovat aika hyviä harrastuksia, jotka omalta osaltaan auttavat ymmärtämään maailmaa ja tekemään siitä parempaa. Ne johtavat usein toisiin asioihin ja vielä syvempään ymmärtämiseen.
Kaikessa tässä kulttuurien museo on avainasemassa. Se pystyy antamaan virikkeitä ja innostamaan asioiden harrastamiseen. Se pystyy syventämään kokemusta ja sijoittamaan asiat oikeaan kontekstiinsa, jottemme ajattelisi vain kivoja, pikkusieviä ja pinnallisia ajatuksia toisista kulttuureista. Se tarjoaa meille paremmat mahdollisuudet elää aidossa vuorovaikutuksessa toisenlaisia tapoja omaavien ihmisten kanssa – olivat he sitten keskuudessamme Suomessa tai jossain kauempana, jonne haluamme mahdollisesti matkustaa.
Aina silloin tällöin kuulee ajatuksen, jonka mukaan jokaisessa sivistysvaltiossa täytyy olla ooppera. Aivan yhtä lailla nykymaailmassa on välttämätöntä, että sivistysvaltiossa on oltava jonkinlainen antropologinen museo. Ja näin varmaan jo onkin – paitsi kohta Suomessa.
Kaikki viranomaisliturgia käyttää nykyään monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta osana kapulakieltään. Opetus- ja kulttuuriministeriössä ei ole vuosiin ilmestynyt yhtäkään mietintöä tai ohjelmaa, jossa monikulttuurisuutta ei olisi huomioitu. Ehkä perussuomalaisia lukuun ottamatta osaavat poliitikotkin jo sujuvasti käyttää monikulttuurisuutta vaalityössään.
Tätä taustaa vasten tuntuu aivan käsittämättömältä, että Kulttuurien museo on nyt päätetty lopettaa. Siis juuri nyt, kun se tuntuu tarpeellisemmalta kuin koskaan.
Museovirasto on ilmoittanut, että museo jatkaa toimintaansa Kansallismuseon suojissa, mutta pelkkää potaskaahan se väistämättä on. Varmaankin joitain erikoisnäyttelyitä tullaan järjestämään, mutta suurin osa esineistöstä matkustaa takaisin varastojen suojiin, missä niistä on suurelle yleisölle varsin vähän iloa. Kaiken lisäksi Kansallismuseoon ollaan jo ajamassa uutta itsenäisyyden museota – jakamaan siis sitä aivan liian pientä kakkua.
Olen aina ajatellut, että Suomessa alkaa olla jo autuaasti takanapäin se aika, jolloin oli tarpeen pelätä ahdasta ja ankeaa nationalismia, joka tukahduttaa kulttuurin kehittymistä. Nyt en ole siitä enää niin varma.
Eikö nyt olisi aika laittaa opetus- ja kulttuuriministeriö tilille retoriikastaan? Jos monikulttuurisuus on osa sekä poliittista että kulttuurista ohjelmaa ja virkamiessuunnittelua, on sen eteen tehtävä aidosti töitä ja myös suunnattava resursseja. On myös todettava ääneen, että Kulttuurien museota ihan oikeasti tarvitaan.
Museon toiminnassa on oikeasti kyse aika pienistä rahasummista. Tässä tapauksessa lähinnä kaupungin Tennispalatsin tiloista perimistä vuokrista, jotka ovat tietääkseni 600 000 euroa vuodessa. Siihen kun lisättäisiin oikea markkinointibudjetti, päästäisiin aika halvalla rakentamaan yhdessä parempaa maailmaa.

Otso Kantokorpi