Kielivalinnan puolesta

Meillä täällä Suomessa on kai suomen-, ruotsin-, karjalan-, saamen- ja viittomakieli.
Viimeisimpänä karjalankieli sai vihdoin tämän vuoden alussa statuksensa. On hämmästyttävää ettei vuosikymmenten aikana ole huomioitu evakkokansan äidinkieltä millään muodoin, olihan heitä karjalankieltä puhuvia evakkokansaa Laatokan pohjois- ja itäosasta tulleina n 50000 henkilöä, saati sitten koko evakkokansan reilut 400000 ympäri maata sijoitettua henkilöä. Nämä joutuivat sopeutumaan niin länsisuomalaiseen kuin eteläsuomalaiseen kulttuuriin. Ilmentymisinä oman kielen tai murteen häpeämisenä, että peittämisenä. Vastapainona heille on ollut pakko hyväksyä ruotsinkielen pakkolukeminen, vaikka monelle karjalankieliselle ja -murteeliselle geeniperintönä saatu idän kielen sointi olisi ollut luentevampaa opiskella vaikkapa venäjää. Vieläpä huomioitaessa karjalaisen sukujuuren ja kieliperimän omaavan kansan määrän nykypäivänä, vaikuttaa ruotsinkielisten osuus pienryhmänä maassamme. On siis todella väärin vaatia pienryhmän kielen osaamista kaikilta muilta kieliryhmiltä.