ISRAEL ELÄKÖÖN - ISRAEL MUST LIVE!

En ole tiennyt - Eyal Sivanin elokuva "Izkor, Slaves of Memory" hämmästytti

28.01.2012

Tänään oli DocPoint -festivaaleilla kiinnostava elokuva. Palestiinalaisten kanssa työskentelevänä tietää heidän pakkautuneet tunteensa, kun tulee Nakban muistopäivä 14.5.

Israelilaisen ohjaaja Eyal Sivanin elokuva Muista. Muistamisen vangit (Izkor, Slaves of Memory) näytti miten Israelin kouluissa valmistaudutaan Israelin itsenäisyyspäivän viettoon 14.5.

Professori Yeshayahu Leibowitz, tiedemies ja eettisten kysymysten asettaja oli elokuvassa haastateltavana. Professori Leibowitz, vanha mies, oli ikäänkuin surun raskauttama, mutta selkeäsanainen, kun ponnistautui puhumaan. Hänen mielestään kouluopetuksen nationalistisuus vie vaikeuksiin, "...vom Nationalismus zur Bestialität", kansallismielisyydestä petomaisuuteen. Hän sanoi Hitlerin juuri kulkeneen sen tien. Leibowitz vaikutti murtuneelta, kun hän sanoi, että keskittyminen holokaustin joukkotuhoon hävittää koko juutalaisen arvokkaan kulttuurin. Ei juutalaisten tappaminen ole juutalaisten asia, jota pitää koko opetusjärjestelmän voimalla pitää aktiivimuistissa. "Se on muiden asia", sanoi Leibowitz. Tosiaan, tappamisen päivien pitäisi olla tappajien surujuhlalistalla vuosittain. Juutalaiset eläisivät ja kehittäisivät kulttuuriaan vapaina uhriuden ylläpidosta.

Dokumentissa päiväkotilapset leikkivät orjaa ja vapaata. Opettaja neuvoi, että kun lauletaan "olimme Egyptissä orjuudessa" lapset kumartuvat istuma-asennossaan lattiaa kohti ja kun he laulavat "nyt olemme vapaita", oikaistaan ryhti ja venytetään käsiä korkealle. Ylemmän luokan oppilaita valmennetaan resitoimaan päivien tekstejä paatoksellisesti. Heitä myös äkseerataan sotilaalliseen esitykseen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa. Leibowitzin mukaan kasvavia ihmisiä arvioidaan sen mukaan, tuleeko heistä hyviä sotilaita vai ei.

En ole tiennyt, että kasvatusjärjestelmä olisi Israelissa näin nationalistinen kuin se elokuvan mukaan on.

Tuli mieleen johtaja Bahaa Tayyar yhteistyöjärjestömme Beit Atfal Assumoudin toimintakeskuksesta Ein el-Helwehistä. Bahaa on sanonut, ettei hän salli palestiinalaisten uhrien esillä pitämistä toimintakeskuksen päiväkotiryhmissä ja muissa toiminnoissa. Sivanin ja Leibowitzin puheenvuorojen jälkeen Bahaata arvostaa entistäkin enemmän. Hän varjelee lasten mielen vapautta. Se on koko järjestön käytäntö.

Olen käynyt Berliinissä Juutalaisuuden museossa. Se on hyvä museo, käsittelee myös kansanmurhavaiheen tarkasti, mutta asiallisesti. Siihen verrattuna juutalaisten kansanmurhan muistopaikka Yad Vasem on Sivanin elokuvan kuvauksen perusteella uhriutta syventävä ja avointa tiedonhalua sammuttava.

Juuri on vietetty Vainojen uhrien muistopäivää, jolloin muistetaan toisen maailmansodan juutalaisvainojen uhreja. Rauha heidän sielulleen.

Marraskuun 29. päivänä on YK:n Kansainvälinen Palestiina-solidaarisuuspäivä.

Teatterista pois lähtiessa joku sanoi spontaanisti: Miten tosiaan puhua meidänkin sotiemme asioista?

Lähdetietoa:
Anu Silfverberg "Sorto nousee keskeltä, ei laidoilta. Israeliainen Eyal Sivan tekee elokuvaa sorron arkipäiväisyydestä". Helsingin Sanomat 28.1.2012 C 2.

http://www.vastuu.fi/main/index.php?pr=2&id=904