Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Arvoajelehtimiseen on Suomen kansaa johdettu määrätietoisesti  jovuosikymmeniä. Sitä mukaan on pahoinvointi vain kasvanut. Eipä meillä ole varaa nakertaa enää yhtään oppiaineesta, joka on välittänyt eettistä tietoa ja arvoperintöä. Se on sitten yksilön asia, tuleeko pään tiedosta myös sydämen vakaumus. Haittaa siitä ei ole:) Eipä kaikista musiikin tunnin osallistujistakaan tule muusikoita. Mutta hyvä tietää yhtä ja toista. Moni voi päätyä aikuisiälläkin vaikkapa kuoroon.

Ostipa kaupasta melkein minkä tahansa vekottimen, niin annetaan ohjekirja  mukaan. Meikällä on nytkin joku vekotin, että pitäis kaivaa ne ohjekirjat esille, kun ei oikein pelitä... Meille ihmisille on ohjekirja myös annettu. Se on Raamattu ja se kannattaa kaivaa esille. Kristillinen usko sisältää itse Jumalan ohjeet hyvälle elämälle - kymmenen käskyä. Niitä voisi sanoa "ohjekirjaksi  onnelliselle elämälle". Ihminen löytää vappautensa, kun saa selkeät pelisäännöt, että miten pitäis suhtautua toiseen ihmiseen (löytyy toisen  omaisuuden, maineen, fyysiseen kuin henkiseen vahingoittamiseen, aviouskollisuuteen, kadehti-miseen...ym pelinssäännöt). Mutta ennen kaikkea ihminen löytää myös vastuunsa itse Jumalan edessä.

Ensimmäinen käskyistä muistuttaa kuitenkin, ettemme tekisi itsellemme muuta jumalaa (ei tavarasta, ei ihmisestä, ei rahasta, ei teorioista, ei ideologiasta...) Nimittäin jos Jumala ei saa olla jumalana, myös ihmisten välille astuu kovat arvot, jotka eivät välitä toisesta ihmisestä. Erityisesti tämä tulee näkyväk-si suhteessa heikompiosaisiin. Inhimilliset  arvot tulevat näkyviksi suhteessa mm syntymättömään elämään, vammaiseen, köyhään, kiusattuun,syrjäytyneeseen, ihmisoikeuksiltaan poljettuun, elämänkriiseissä särkyneeseen tai särjettyyn, kuolevaan... 

Nuori sukupolvemme tarvitsee pelisäännöt, jotka luovat turvaa yksilölle ja rauhaa yhteisölle. Arvoajelehtiminen riittää!

LOPETTAKAA USKONNONOPETUKSEN NAKERTAMINEN!