Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Rakastan faktaa kirjoitti: "Edellinen kommentti oli  hiustenhalkomista:)"

Ei vaan faktoja.

Rakastan faktaa kirjoitti: "Edelleenkin on  faktaa, että vanhemmat voivat valita oppilaalleen myös elämänkatsomuksen,"

Vanhemmat eivät valitse lapsensa elämänkatsomusta vaan se muodostuu lapsen kehityksen myötä.  Toki siihen vaikuttaa vanhempien esimerkki, kasvatus ja muukin ympäristö mutta katsomuksen muodostaa lapsi ihan itse.

Elämänkatsomustietoa lapsensa oppiaineeksikaan eivät vanhemmat voi itse valita.  He voivat valita uskontokunnan itselleen ja samalla valitsevat sen lapselleen.  Ja sillä perusteella valikoituu myös mahdollinen elämänkatsomustieto oppiaineeksi lapselle jos vanhemmat ovat valinneet uskonnottomuuden.  Ev.lut.uskonnon opetukset sen sijaan voi valita myös ev.lut.uskontokuntaan kuulumaton oppiaineeksi lapselleen mutta toisinpäin kirkon jäsen ei voi valita elämänkatsomustietoa lapselleen.

Rakastan faktaa kirjoitti: "Olen oppinut arvostamaan kristillisiä juuriani ..."

Se on Rakastan faktaa:n oma arvostus.  Olisi syytä hänenkin tunnistaa, että kaikki eivät ole päätyneet samanlaisiin arvostuksiin eikä hän voi pakottaa omia arvostuksiaan muille.

Rakastan faktaa kirjoitti: "Tällaiseen kohtaamiseen erityisesti uusi sukupolvi tarvitsee peruseväitä oman identiteetin rakentamiseen. Tässä arvopohjaa luova uskonnonopetus on ykkösaine!"

Niimpä, silloin tarvittaisi monipuolista tiedollista ja taidollista pohjaa.  Yhden uskonnon harjoittamisen opiskelu saattaa siinä harhaan ja vääristää näkökulmia.

Uskonnonopetus eikä uskonnon harjoittaminen eikä tunnustaminen ole mitenkään edellytys arvopohjan rakentamiselle.  Pikemminkin uskonnoilla on taipumuksena ylimielisesti hämärtää toisten toisenlaisten mielipiteiden kunnioittamista,  Se on nähtävissä tässäkin keskustelusäikeessä jossa uskovat niin helposti ovat tuominneet  uskonnottamat eettisesti arvottomiksi j.n.e.

Rakastan faktaa kirjoitti: "Uskonnonopetuksesta voi löytää juuret elämälleen ja vastauksia suuriinkin kysymyksiin"

Tai sitten voi olla löytämättä.

Rakastan faktaa kirjoitti: "Kuka minä olen? Mihin olen matkalla? Onko elämälle pelinsääntöjä? Olenko ainutlaatuinen vai vain molekyylikasauma, sattuman tulos? Mitä kuoleman jälkeen? Eettiset ainekset sisältyvät jo nyt katsomusaineiden opetussuunnitelmiin. niitä ei tarvitse nyt alkaa ottamaan irti yhteyksistään (=  laittamaan a-teistisiin kehyksiin). Se olisi absurdia."

Jälleen uskovan arroganssia kun hän esittää, että uskonnoton suhtautuminen n.s. "suuriin kysymyksiin" olisi asioiden absurdia irroittamista yhteyksistään.  Noita Rakastan faktaa:n suuriksi kysymyksiksi esittämiä kysymyksiä voi ihan hyvin pohtia sekulaaristi ilman yliluonnollisia jumal'henkiä.  Esimerkiksi "elämän pelisääntöjä" voi ihan hyvin pohtia sekulaarin ja materialistisen humanismin keinoin.  Se vieläpä johtaa ihan oikeasti pohtimaan niitä eikä vain toistelemaan ulkoa opittua muinaisten paimentolaisten folklorea.  Silloin päätyy löytämään ihan oikeita sääntöjä ihmisten väliseen ihmismäiseen kanssakäymiseen eikä vain tottelemaan mukamas ylhäältä annettuja jonkin helvettiin joutumisen pelon takia.

Itse asiassa kristinusko ei perustu omaan pohtimiseen lainkaan vaan n.s. "ylhäältä" annettuihin sääntöihin joita on toteltava.  Jos tottelee pääsee taivaaseen ja jos ei niin joutuu helvettiin.  Sinällään toki yksinkertaista eikä vaadi omaa pohdintaa joskus vaikeidenkin kysymysten äärellä.  Se varmaankin kristillisessä uskonnossa joitakin viehättää.