Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Rakastan faktaa kirjoitti (245.): "Kaiken kaikkiaan valtaenemmistö suomalaisista vanhemmista on valinnut lapselleen kristillisen uskonnon opetuksen."

Vanhemmat eivät saa suoraan valita lastensa uskonnonopetusta vaan se valikoituu vanhempien kirkkokuntaan kuulumisen perusteella.  Siis n.s. nimikristittyjenkin lapset joutuvat uskontotunneille vaikka vanhemmat eivät ole mitään valinneet vaan ovat joutuneet itsekin aikoinaan vastasyntyneinä liitetyksi uskontokuntaan.

Rakastan faktaa kirjoitti (245.): "Olen sattunut tilanteeseen, jossa ihmisoikeus-järjestön keskusteluillan teemana ole oikeellistaa sananvapauden nimissä mainoskamppansa "eroa kirkosta"."

Niin, miksi kirkosta eroamisen mahdollisuuden mainostaminen pitäisi kieltää?

Rakastan faktaa kirjoitti (245.): "Nyt ilmeisesti ollaan viemässä erityisesti kristilliseltä enemmistöltä positiivinen uskonnonvapaus."

Missä ja kuka?  Tunnustuksellisen uskonnon opettamisen lopettaminen yhteiskunnan koululaitoksessa ei vie keneltäkään oikeutta uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta tai oikeutta liittyä tai olla liittymättä uskontokuntiin.

Rakastan faktaa kirjoitti (245.): "edellisen eduskunnan istontokaudella oli jo nähtävissä, että eräät tahot (nimeämisen jätän tässä) olisivat vääntäneet oikeutta negatiiviseksi (oikeudeksi olla harjoittamatta uskontoaan). Huh!"

Ei negatiivisen uskonnonvapauden takaaminen ole mitään vääntämistä vaan sen tunnustamista, että uskonnonvapaudessa on kaksi puolta oikeus uskontoon ja oikeus uskonnottomuuteen, tasapuolisesti ja -vertaisesti.

Vieras kirjoitti (244.): "Myyryläiselle kirjoittaisin vielä, älä nojaudu muiden mielipiteisiin, jos itse et pysty asioihin kommentoimaan järkevästi."

Pitäisikö toistaa vain toistamisen ilosta samaa jonka toinen on jo kirjoittanut ihan riittävän selkeästi?  Minulle riittää selvään asiaan kertasanominen mutta ilmeisesti uskova haluaa kerrattavan samaa kerta toisensa jälkeen.