Susan Kuronen - lopeta se avautuminen

"Valitettava tosiasia lienee kuitenkin se, ettei se väline ole ongelma vaan suuret eroavaisuudet yksilöiden välillä", sanoo Jukka Relander esittäessään, ettei internet ole sen kummempi tapaamisfoorumi kuin joku muukaan foorumi. Joopa. Tosiasiassa internet kuitenkin on foorumi, joka antaa täydellisen mahdollisuuden ohittaa nuo "suuret eroavaisuudet yksilöiden välillä": kun kumpikin osapuoli antaa idealisoidun kuva itsestään ja toinen osapuoli lähtee saamansa idealisoidun kuvan perään ja jos harha kestää peräti yhdeksän kuukautta, pitäisikö silloin sanoa, että aikuiset ihmiset ovat lapsellisia, foorumi väärä vai, että väärä foorumi ruokkii lapsellisia ja eskapistisromanttisia kuvitelmia ihmisistä itsestään. Tietysti ihmisen on aina ja kaikkialla muuallakin pitänyt kyetä tulemaan eskapisminsa, narsisminsa ja epäkypsästi etualalle tunkevien pyyteittensä kanssa toimeen, mutta tuskin olen ihan kamalan väärässä, kun ajattelen, että nykypäivän mediat ruokkivat meissä sitä puolta joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Tässä vaiheessa viittaan tietysti mielelläni Neil Postmanin kahteen suomennettuun kirjaan, Lyhenevä lapsuus ja Me huvitamme itsemme hengiltä, jotka ovat vaikean aiheen merkittäviä popularisointeja.
En haluaisi mytologisoida kapakoita kontaktiparatiiseina, muuten kuin että itse olen löytänyt nykyisen kuten aikaisemmatkin kestävät suhteeni kapakasta siinä vaiheessa kun olen onnistunut löytämään "sen oikean" nousuhumalassa, ennen kuin mietteet ovat käyneet liian raskaiksi. Nykyään en tosin enää kapakoissa juokse, ne ovat menneen talven lumia ja taakse jäänyttä elämää. En tietenkään puolustele alkoholisoivaa kapakkakulttuuriamme sinänsä, mutta nuoruudessani se tarjosi elävän sosiaalisen tilan, jossa estoinenkin nuorimies saattoi vaihtaa katseita vakavassa tarkoituksessa naapuripöydän tuntemattoman kaunokaisen kanssa. Tanssiminen on vielä parempi keino löytää hyviä, kestäviä kontakteja. Jokaisen itsenäisen aikaihmisen on itse kyettävä päättelemään, onko suhde lyhytaikainen vai onko sillä edellytyksiä muodostua kestäväksi: on vain peräti koomista, että koko kansa joutuu puoliksi uteliaisuuttaan, puoliksi tahtomattaan pähkäilemään pääministerin yksityiselämästä tällaisia. Syytetäänkö asiasta mediaa vai ollaanko pettyneitä pääministerin toilauksiin näin vaalien alla, vai ollaanko todellakin samaa mieltä Jari Sarasvuon kanssa siitä että Susan Kuuronen (kuten hän sen nimen lausuu) on "todella syvältä"?
Ja minä olen edelleen sitä mieltä, että asetelman pienin tekijä (Kuronen) on pitänyt asiasta sietämättömän kovaa ääntä (asetelman isoja tekijöitä ovat iltalehdet, Etukeno-kustantaja, pääministeri ja vielä näkymättömissä olevat mahdolliset mustat hevoset). Minä en vain suostu syyllistämään ihmistä, joka tekee heikkopäisiä tekoja, mutta joka selvästi tekee niitä sen takia, että hänen sisäinen tunnetaloutensa ja harkintakykynsä ovat kerta kaikkiaan romahtaneet.