Rikkurit ulos satamista

Ei AKT taistele kuin parempia ehtoja harveneville työpaikoille, ei mitään työttömille. Sitä mukaan kun ehdot paranevat, työntekijän täytyy olla tuottavampi oikeuttaakseen/kattaakseen nämä korotukset, sen sanelee luonnollinen maailmanlaajuinen elintasokilpailu. Myös kynnys luoda uusia työpaikkoja madaltuu.

Yritän ajatella ilman aatteellista tunnepaloa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Monet monikansalliset yhtiöt ovat jo pitkän aikaa hiljalleen vähentäneet Suomi-riippuvuutta ja siihen liittyviä vasemmistolais-poliittisia riskejä, joten niillä on tulevaisuus edelleen olemassa. Näyttää olleen ihan viisasta.

Sen sijaan huolestuttavaa on, mitä aiheutuu pk-yrityksille, jotka työllistävät suurimman osan suomalaisista nettoveronmaksajista, ja joiden on pakko noudattaa jäykkiä keskusjohteisia säädöksiä. Kun niiden ainoa kanava on tällä hetkellä suomalaiset satamat, asiakkaat sanovat: "tällainen peli ei vetele, joko te toimitatte tavarat sovittuun aikaan, tai emme enää asioi kanssanne".

Mitä mahtaa tapahtua? Uskon, että yrittäjyys lopetetaan Suomessa kannattamattomana, pöhöttynyt julkinen sektori ja yhä kasvava työttömien määrä kustannetaan suuremmalla lainarahaosuudella. Samalla pääsemme eroon niistä kirotuista osingoista ja voitonteosta, ja nyt on kaikki asiat valtakunnassa paremmin, eikö? Sitten jossain vaiheessa realiteetit kuitenkin iskevät naamalle, valtion kassa on tyhjä, eikä kukaan enää myönnä lainaa.

Veronmaksajat hoitaa... ai niin, kuka täällä oikein mahtaakaan silloin vielä veroja maksaa? Sitä ei Suomessa käsitetä ikinä, että tämä sosiaalimenokraattinen yhteiskunta ei voi syödä enempää mitä tienaa. Eikä sitä toista tärkeää asiaa, että erilaisilla yrityksillä on erilainen maksukyky. Mitä pikemmin nämä asiat tajuttaisiin, sen parempi olisi kaikille.