Tomer Huhtamäki, olette Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja ja myös varapuheenjohtajana
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvostossa, jossa vastuualueenanne on antisemitismi. Näettekö
juutalaisiin kohdistuvan antisemitismin osana laajempaa kokonaisuutta, vai eroaako se jotenkin muiden
vähemmistöjen kokemasta torjunnasta?
- Eurooppalaisessa antisemitismissä ei ole pelkästään viime aikojen tapahtumat Kööpenhaminassa,
Pariisissa tai Belgiassa. On havaittu, että muutos alkoi poliittisena tapahtumasarjana vuoden 2013
loppupuolella ja näkyi selkeänä muutoksena Euroopan hallituksissa. Maaliskuussa 2014 oli Israelin
ulkoministerin kutsuma konferenssi Wienissä. Osallistuin siihen ja siellä kuin yhteisellä äänellä
sanottiin, että lähes yhtäkkiä on tullut juutalaisuuden kulttuurillisiin tekijöihin kova paine.
Ympärileikkaus on nostettu esiin hallitusten agendalle ja on halu kieltää juutalainen tapa teurastaa.
Missään kohdassa ei ole puututtu siihen, onko kysymys perustuslailliseen uskonnonvapauteen
liittyvästä asiasta, vai lasten- tai eläintenoikeuksista. Tämä tapahtui vuoden 2013 aikana ja oli
hyvässä vauhdissa kesään 2014 asti, kunnes Gazassa alkoi taas rakettien ampuminen, jolloin tämä
aihepiiri lähti eri tavalla ulkopoliittiseen keskusteluun. Kysymys on samasta asiasta. Jos ajatellaan
antisemitismin nousua Euroopassa, niin kyllä se on selkeästi vahvistunut trendi ei pelkästään
radikalisoituneissa ihmisissä, vaan myös hallitusten tasolla.
Tel Avivin yliopiston raportin mukaan antisemitismi on lisääntynyt Euroopassa 30 %:lla
vuodesta 2011 vuoteen 2012. Miten lienee tällä hetkellä?
- En osaa sitä sanoa, mutta selkeästi tuntee nahoissaan sen edelleen nousseen. Me näemme sen
käytännössä. Olen juutalaisten seurakuntien keskusneuvostossa, jossa kiinnitetään huomiota
antisemitismiin ja teemme siihen liittyviä lausuntoja tiedotusvälineille. Lausuntojen tarve on
yhtäkkiä lisääntynyt. Vuonna 2014 lausuntoja oli 20, kun edellisvuonna ei ollut yhtään. Jos
katsotaan viimeistä viittä vuotta, niin siellä on ollut ajoittain joitakin yksittäisiä tapauksia, mutta ei
tällaista epidemiaa, joka on ollut varsinkin viime syksystä eteenpäin.
Millaisiin juutalaisiin kohdistuneisiin ilmaisuihin olette Suomessa törmänneet?
- Lähinnä siihen, että Israel rinnastetaan natseihin sekä taloudelliseen myyttiin, että juutalaiset
pitävät talouden kautta maailmaa hallinnassaan. On myös myytti tiedotusvälineiden hallinnasta.
Näihin törmää jatkuvasti ja tämä on ollut kasvava trendi ainakin Pro Palestiinaan liittyvissä asioissa.
Mikä media on ollut tässä kaikkein aktiivisin?
- Siinä ovat olleet Yleisradio, Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat. Näihin olemme suurimman
osan lausunnoista tehneet. Sitten on asia erikseen Magneettimedia ja Patriootti. Poliittisesti
katsottuna äärivasemmisto on ollut aktiivinen. Ehkä siellä on ollut hiukan kömpelyyttä siinä
mielessä, että on pyritty provosoimalla saamaan julkisuutta. Sitä kautta on siirrytty
antisemitistiseen kielenkäyttöön. Välttämättä äärivasemmistossa ei ole voimakasta antisemitististä
lähtökohtaa, mutta sanavalinta viittaa sinne selkeästi.
- Medioissa, joissa politiikan toimittajat vastaavat aihepiiristään, on vastakkain asettelu lievempää.
Tämä on lieventänyt vastakkainasettelua esim. Israel – Palestiina asioissa, ettei lähtökohtaisesti
aseteta Suomessakaan muslimeja ja juutalaisia vastakkain. Sitä muutamissa haastatteluissa on
pyritty tekemään ja kysymyksin ajamaan tilanne sellaiseksi, että tästä on kysymys.
Mitä keinoja teillä on puuttua näihin ilmiöihin eri medioissa?
- Me lähetämme raportin kyseiselle tiedotusvälineelle ja kerromme, mikä on näkemyksemme
ja mihin sen perustamme. Emme käytä koskaan omia antisemitismin määritelmiämme. Ne
saattaisivat johtaa väitteisiin juutalaisten omista herkkyysasteista, että joka kerta lähdetään
ampumaan, kun jotain epämiellyttävää tulee asiasta tai asianvierestä. Me käytämme Yhdysvaltain
ulkoministeriön ja EU:n rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen ((http://fra.europa.eu/en)
määritelmiä antisemitismistä. Silloin, kun ne täyttyvät, ilmoitamme tiedotusvälineille, että tässä
kohtaa on menty ylitse. Toivomme asian oikaisemista ja mielellään vielä niin, ettei vastaavia
tapauksia jatkossa tulisi. Olemme mielestäni onnistuneet tässä aika hyvin. Vuoden 2014
loppupuolelta vuoden 2015 alkupuolelle on ollut selkeästi vähemmän suoria antisemitistisiä
julkaisuja.
Usein mielipiteet lähtevät vyörymään sosiaalisen median puolella, pystyykö tätä ilmiötä hallitsemaan?
- Sosiaalinen media on ollut aina olemassa ja aina se on ollut yhtä pintapuolista. Nyt, kun on tullut
kirjoitettu muoto, viesti dokumentoituu jonnekin ja jää elämään. Siksi se näyttää aiempaa
laajemmalta, mutta aina se on ollut pinnan alla.
Joissakin tutkimuksissa todetaan, että antisemitismiä ruokkii kolme lähdettä: äärioikeisto,
äärivasemmisto ja maahanmuutto (islam). Miltä tämä näyttää Suomen kannalta katsottuna?
- Tällä hetkellä Suomessa, ainakin toistaiseksi, äärioikeisto ja äärivasemmisto tätä ruokkivat. Meillä ei
ole yhtään tapausta, joka olisi voitu raportoida muslimien tekemäksi antisemitistiseksi julkaisuksi.
Todennäköisesti monella maahanmuuttajalla on pakolaistausta, jonka syy on jokin aivan muu kuin
Israel. Tästä johtuen Israel-vastaisuuden kautta tuleva antisemitismi ei ole ehkä täällä niin akuuttia
kuin monessa muussa paikassa. Kun Helsingissä oli marssi palestiinalaisen kansan puolesta, niin
antisemitististen hakaristi- ja Daavidin tähti -plakaattien kantajat eivät olleet muslimeja vaan
kotisuomalaisia.
Millä tavalla Euroopassa tapahtuva aggressiivinen juutalaisvastaisuus ja vihan retoriikka,
tapahtumat esim. Ranskassa ja Tanskassa, ovat heijastuneet Suomen juutalaisyhteisöön?
- Kyllä se täällä piilevänä on ja siihen on suhtauduttava vakavasti. Meidän turvallisuusasioita on
päivitetty. Yhteistyömme poliisin kanssa on hyvin tiivistä. Viimeksi eilen olin itse yhteydessä poliisiin
ja kävimme eräästä tapauksesta dialogia. Mielestäni sisäministerin Helsingin juutalaiselle
seurakunnalle hoitama avustusmääräraha oli hyvä osoitus siitä, että hallitus ja poliitikot ottavat
asian vakavasti.
Maailma ja Suomi sen mukana ovat muuttuneet monikulttuurisiksi yhteiskunniksi, onko
oman identiteetin säilyttäminen helpottunut vai vaikeutunut tämän muutoksen myötä?
- Paineet ovat tulleet yhdenmukaistamiseen. Selkeästi on tullut esiin, että minkä takia olisi julkisista
varoista syytä jakaa erityispiirteiden osalta. Pyritään suoraviivaisuuteen, johon liittyy esim.
ympärileikkauksen kieltäminen ja ajatus, että ”mainstream” (valtavirta) on ainoa oikea eivätkä 4000
vuotta vanhat tavat kuulu nykypäivään. Toisaalta, ei suomalaisten enemmistöä kiinnosta tämä asia
ollenkaan, mutta äänekkäät pienryhmät saavat ajettua enemmistön ainakin ajatusten tasolla puolelleen.
- Meillä juutalaisuudessa opetus alkaa 3-4-vuotiaana. Sen tarkoituksena on nimenomaan rakentaa
positiivista identiteettiä ja oppia tuntemaan taustaansa. Turussa, jossa meillä ei ole juutalaista
koulua, tämä on vielä tärkeämpää.
- Kaikilla uskonnoilla, varsinkin vähemmistöillä, on oma identiteettinsä. Enemmistö ei yleensä
ajattele identiteettiä lainkaan, heillä ei ole tarvetta siihen. Kun on kysymyksessä esim. kristillinen
vakaumus, niin silloin identiteetti haetaan. Sitä kautta identiteetti löytyy, vaikka sitä nimitystä ei
käytetä. Vähemmistöillä on lisäksi sellainen kulttuurillinen identiteetti, joka on tärkeä osa omaa
henkilökohtaista itsetuntemusta. Mielestäni on havaittavissa, että ne joilla on jokin vakaumus ja
vielä vähemmistön kulttuurillinen identiteetti, he ovat aika tasapainossa itsensä kanssa ja sitä
kautta myös tasapainossa ympäristönsä kanssa.
Mikä juutalaisessa identiteetissä ärsyttää?
- Kaiketi se, ettei juutalaisuutta tunneta ja löydetään vain juutalaisuudesta kerrottavia stereotypioita.
Myytteihin liittyvää tietoa on helposti saatavissa ja päivittäin törmää näistä nouseviin mielikuviin.
Kun kerron olevani ammatiltani pankkiiri, vastaus on usein: niinpä niin, tietysti, sen arvasin. Yleensä
vastaan siihen, että kaikki esimieheni ovat kristittyjä ja kristittyjä on joka puolella.
Historiallisesti antisemitismiä on pidetty viestinä ja varhaisena varoituksena siitä, että yhteiskunta on
jotenkin vaarassa ja uhattuna. Euroopan Unionin Perusoikeusviraston (European Union Agency for
Fundamental Rights, ) vuoden 2013 kartoitus antisemitismin määrästä Euroopan
maissa kertoo sen olevan esim. Ranskassa 46 % ja Unkarissa 48 %. Eräs toinen lähde
() esittää Kreikan luvuksi 69 % ja kreikkalaisista peräti 60 %
on sitä mieltä, että juutalaiset tuovat liikaa esiin holokaustin tapahtumia. Saksassa luvut ovat 27 % ja 52 %.
Suomen vastaavat luvut ovat 15 % ja 23 %. Mitä tämä kertoo?
- Euroopassa on selkeästi nähtävissä, että asiat ovat menneet pieleen. Luvut ovat järkyttäviä, mutta
se kertoo myös näiden maiden taloudellisesta indeksistä. Toisaalta on paradoksaalista tämän
päivän Euroopassa, että kaikkein eniten juutalaisten oikeuksia puolustavat saksalaiset johtuen
historiallisesta taustasta. Toki myös ääriliikkeet Saksassa, esim. äärioikeisto, ovat nostaneet päätään.
Joskus antisemitismin väitetään olevan vain Israelin arvostelemista. Missä menee raja, mitä
tunnusmerkkejä antisemitismi pitää sisällään?
- Valtiota kuin valtiota saa ja pitääkin arvostella. Silloin, kun mainitsemani Yhdysvaltain
ulkoministeriön ja EU:n määritelmät täyttyvät antisemitismin osalta, kyseessä on antisemitismi eikä
Israelin valtion arvosteleminen. Jos minkä tahansa maan toimia arvostellaan ilman
provokatiivisuutta, näkökulma on fiksu ja arvostelu tehdään taitavasti, ei siihen ole mitään
sanomista. Jos pyritään provosoimaan esim. natsi rinnastuksilla, ollaan väärällä tiellä. Usein
mainitaan, että menossa oleva Israelin ja Palestiinan kahden valtion kriisi olisi kaiken antisemitismin
ja Israel- vastaisuuden lähtökohta. Se ei kaiketi pidä paikkaansa. Kuten ei väittämä, että
Netanjahun vaalivoitto lisäisi antisemitismin kasvua. Enemmänkin on kysymys siitä, että se
ympäristö jossa Israelin valtio sijaitsee, ei halua siellä olevan juutalaisvaltiota.
Miten Suomessa voitaisiin lisätä niin juutalaisten kuin muiden vähemmistöjen turvallisuutta
ja ennalta ehkäistä antisemitismiä?
- Kantani on, että ottamalla antisemitismi puheenaiheeksi, kuten nyt on tapahtunut ikävien
tapahtumien osalta. Se on tullut agendaksi pöydälle ja siihen kiinnitetään huomiota. Näin tulisi olla
myös oppilaitoksissa. Tulisi luoda suhde ajatukseen, että antisemitismiä on ja miten sitä voidaan
ehkäistä. Tiedotusvälineet ovat nyt pyrkineet kirjoittamaan aika hyvin antisemitismistä ja tekemään
taustatyönsä huolellisemmin kuin pitkään aikaan. Tämä on yksi keskeinen asia, joka auttaa
antisemitismin kitkemisessä.
Millainen näkemys teillä on Suomen nuorison ja opiskelijoiden tilanteesta? USA:ssa monilla
kampusalueilla opiskelijoihin kohdistuva antisemitismi on yleistä ja paikoin jopa aggressiivista.
- Me saamme aina raportit näistä negatiivisista asioista. Fakta on, että koko kansan prosenttilukujen
mittauksissa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa on lähes samat prosenttiluvut. Israel-vastaisuus on
13 % luokkaa. Se kuvastaa sitä, että kysymyksessä on aika pieni vähemmistö, joka aktiivisesti ajaa
näitä asioita. Näin on myös Yhdysvalloissa. Opiskelijoilla on elämänvaihe, jossa helposti otetaan
vastaan yksinkertaisia totuuksia. Monilla se on ohimenevä vaihe, joillakin se jää päälle. Yliopistoissa,
kuten kouluissakin, olisi syytä opettajakunnassa jotenkin käsitellä antisemitismi. Ottaa se yhdeksi
aiheeksi muiden ismien rinnalle ja käydä se läpi. Se olisi ehkä paras ja neutraalein tapa hoitaa tämä
asia pois päiväjärjestyksestä.
Haastattelu: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Martti Kortelainen