Eläkeikä 65

Hiljaisen kansan suuria arkipäivän tekoja - niin eläkkeellä kuin sitä ennenkin

(Kansalainen Johan Ebenhard Venninen [1909 - 2008] eli ja kuoli juuri siinä identiteetissä, jolla Suomen kansa on itsensä suosta nostanut ja itsenäisyytensä säilyttänyt - YLE TV 1 30.12.2008 1/)

[ ... 99 vuotias, kokonaan sokea vanhus oli elänyt elämänsä omin avuin ja katseli itse tekemässään luolastossa jäätymätöntä kaivoa, joka oli hänen ennustuksen mukaisesti täyttynyt puhtaalla vedellä. Katsoessaan hän myös totesi, että sauna sekä pukuhuone ovat vielä kesken ja pitää pesuhuoneen kynnystä korottaa, ettei vesi pääse pukuhuoneen puolelle ... ]

Kansakunta ihmisinä on juuri niin vahva kuin se itse päättää. Johan Venninen eli työtä tehden. Johan järjesti vieä 90-vuotiaana kaiken työn ja tekemisen. Venninen ei valittanut kohtaloaan, vaikka oli sokeutunut kokonaan jo 50 vuotta aikaiemmin. Johan uskoi itseensä ja teki kaiken sen omin avuin, mitä näki tarpeelliseksi.

YLE:n lähettämät kaksi dokumenttia Johan Vennisestä liikuttivat katsojansa hiljaisiksi. Tuli olo, jossa ei olisi iljennyt omia pieniä vaivojaan valitella. Johanin mennessä yksin kalaan merelle, heräsi jo epäusko rohkeudesta ja varmuudesta, jossa Johan osasi kotirantaan jopa kuuden kilometrin souturupeaman jälkeen - täysin sokeana.

Tänään meillä on muualta maailmasta tullut talouskriisi. Tänään meillä on epäusko kulutustalouteen. Kansakunta ei jaksa loputtomiin ostaa, ja osoittaa näyttötaloutta - kun huoli ympäristöstäkin on herännyt. Johan Venninen teki kaiken tarpeellisen itse, hitsasi, höyläsi, porasi, siirsi ja rakensi. Johan eli luonnon ehdoilla - hän oli puhdas kasvissyöjä sekä eli harmoniassa ruoka-aittansa kanssa.

Johan Vennisen ruokaresepti oli yksinkertainen. Johan keräsi tarvittavat vihanneksen kotipihasta, nokkosen ja koivun lehtiä, voikukkaa ja muuta ruohoa, jotka tehosekoitti banaanien kanssa. Johan Vennisellä ei ollut paino-ongelmia. Ruumiinkunnosta kertoo hyvin se, että hän ei tarvinnut yli 90-vuotiaanakaan mitään apua omaan kulkemiseensa - kuin oman sokean keppinsä, jolla hän johdatteli kulkuaan.

Johan oli nokkela ja innokas kalamies. Hän modifioi oman kaikuluotaimen, suuntimaradion "silmikseen" ja äänilaitteen, jotta osaisi souduiltaan kotirantaan. Yleensä soutumatka oli noin 12 kilometrin mittainen, merellä - hänen omatekoinen merikorttinsa oli kohokuvioinen, jotta sormenpää karikot ja kivet tunnistaisivat.

Kalansaaliit olivat yleensä mukavat ja rannassa perkuujätteet saivat syöjänsä lokeista, Vännisen ystävistä. Kalaa Johan ei syönyt, koska katsoi sen olevan vastoin vihannessyöntiään. Peratut kalat menivät kyllä hyvin eteenpäin - siivotuille kaloille oli ottajansa.

Johan menetti lapsena toisen silmänsä omatekoisen räjähteen myötä - Johanin isä oli kivimies ja poika halusi oppia isän salat. Lopullinen näkö meni työonnettomuudessa, jossa hänen päänsä puristui koneiden väliin ja verkkokalvo repesi irti, vieden lopullisesti valon. Vänninen jatkoi työtään sokeudestaan huolimatta - oman sisäisen valon johdattamana.

Johan Venninen oli tunnettu hieroja ja helpotti satojen asiakkaidensa vaivoja, joilta oppi myös kasvissyönnin. Johanin kädet auttoivat monia ihmisiä työhönsä helpottaen milloin minkäkin lihaksen toimintaa. Auttavainen Johan eli työllä, ja toisten auttamisesta. Itse hän ei apua pyytänyt. Johan eli työtä tehden loppuun saakka.

YLE osasi ajoittaa dokumenttinsa vuoden loppuun, sen vuoden, jossa Suomi meni kohti lamaa, surkua ja parkua huomisesta. Johan Venninen eli 99 vuotta, aloittaen työn sen ainoan kansakouluvuoden jälkeen jo 9- vuotiaana. Tämän jälkeen hän oli työssä kuolinvuoteelle saakka.

Johan "säästyi" kansakuntaa ravistelleelta sodalta näkökyvyttömyytensä vuoksi, sanoi sen säästäneen hänen henkensä. Olisikin voinut ajatella, että auttavainen ja uhrautuvainen Johan olisi ollut vaarassa kaatua tovereitaan auttaessaan. Auttaminen oli Johanilla sydämessä ja hänen henki oli selviytyminen itse.

Suurimman ihmetyksen herätti Johanin kyky ja taito räjäyttää tontilleen suuri luolasto, johon oli ensin vain tarkoitus tehdä kaivo, joka ei jäätyisi talvella. Työteliäänä miehenä Johan rakensi kokonaisen luolaston, joka jäi hänen töistään ainoana kesken. Luolasto oli hiljainen kunnianosoitus isälle, joka oli ollut kivimies.

Johanin ikä painoi. Taitoa ja halua olisi ollut, mutta vieteristä oli veto loppumassa, kuten hän kuolinvuoteellaan hiljaa sanoi lähimmäisilleen.

Johan poistui täysin työtä tehneenä, ketään vahingoittamatta, luontoa arvostaen ja lähimmäistään kunnioittaen yhtä hiljaisena kuin oli työnsä koko pitkän ikänsä tehnyt. Johan nukkui lopulliseen lepoonsa lääkärin mukaan rauhallisesti ja saappaat jalassa. Johan Venninen kuoli kuten oli elänytkin - ääntä itsestään pitämättä, huolehtien loppuun saakka itsestään, olematta kenellekkään rasitteeksi.

Suomalainen identiteetti on löytänyt väkevimmän esikuvansa urheudesta, ahkeruudesta ja valittamattomuudesta. Johanin kaltaisella hengellä Suomi on itsenäisyytensä säilyttänyt, lamansa selättänyt ja vaikeutensa voittanut - niin kuten nytkin tulee tapahtumaan. Kansa on juuri niin vahva kuin yhteinen henki kestää. Johan kesti ja jätti perinnön, joka hiljensi katsojansa.


Linkit
--- http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=340&a=3529 --- 1/
--- http://www.telkku.com/?oid=2008123011550&autoload=true ---
--- http://www.telkku.com/?oid=2008123020000&autoload=true ---
--- http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Venninen ---


Ilkka Luoma

Sent:
Cc: leif.fagernas@ek.fi ; lauri.ihalainen@sak.fi ; jyrki.katainen@vm.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; matti.vanhanen@vnk.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; mikael.jungner@yle.fi
Sent: Friday, January 02, 2009 10:01 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Tavallisen kansan suuria tekoja - Johan Venninen