Savisaaren eläinsuojan oloja parannettava

Tarinani on pitkä ja surullinen, mutta tässä lyhyesti kerrottuna ja vain pääkohdat.

Otimme huostaamme löytökissan. Ensin kysyin puhelimitse neuvoa Savisaaren löytöeläinsuojasta ja kissa käskettiin viedä sinne. Sitten kuitenkin löysimme netistä tietoa, että löytöeläimen voi hoitaa kotioloissakin kunhan hoitaa tiedottamisen löytymisestä. Netissä kehotettiin ilmoittamaan Savisaareen omat- ja löytöeläimen tiedot. Niinpä siis kissa kyydissä kotimatkan varrella poikkesimme sinne. Se olikin suuri virhe!

Savisaaren työntekijä ilmoitti ettei heillä ole aikaa vastailla puhelimeen ja antaa muiden ihmisten yhteystietoja, vaan jos eläintä kysellään suojalta, sen on myös oltava siellä. Hän kertoi meille myös laista, joka PAKOTTAA toimittamaan/jättämään löytöeläimen suojaan. Halusimme käyttää kissaa ensin eläinlääkärillä, koska sillä oli korvat täynnä korvapunkkeja ja silmät tulehtuneet, eikä suojalla käy eläinlääkäri. Vaan ei, meidät pakotettiin jättämään kissaressu sinne UHKAILEMALLA että rekkarimme on muistissa ja peräämme tullaan jos poistumme kissa mukana Savisaaren pihasta. "Nyt kun olette tänne ilmoittaneet siitä kissasta, se on pakko jättää tänne. Mitäs tulitte tänne, ette olisi tulleet." Mitä ihmettä?

Otettuamme asioista selvää, seuraavana päivänä alkoikin melkoinen "vääntö", kun halusimme kissan pois suojasta. Ei ole olemassa lakia joka pakottaa meidät jättämään löytöeläimen suojaan jos pystymme sitä itse hoitamaan. Järkyttävää, millaista kohtelua saimme Arja Häliseltä! Nyt olenkin hullu akka, joksi hän minua haukkui, ja huusi pitämään turpani kiinni. Hän väitti että minä valehtelin edellisen päivän tapahtumista, ja halusin vain VARASTAA tämän kissan. Pistää miettimään, että kukahan se hullu akka oikeen onkaan..

Onneksi suuren taistelun jälkeen kissa saatiin mukaan. Se pääsi käymään lääkärissä, sai lääkkeet vaivoihinsa ja voi nyt hyvin. Savisaaren eläin"suojalle" jäi kuitenkin vielä monen monta kissaressua, jotka kaipaavat apua.