VAIKEAVAMMAISTEN IHMISTEN ASEMAN PARANTAMISEKSI

Olenko oikeassa, kun ajattelen, että nykyisellään Suomen lait jättävät liikaa harkintaa kunnille/muille palvelunjärjestäjille; tämä johtaa siihen, että ihmiset ovat todella eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan?? Olen vahvasti sitä mieltä, että (ainakin lähes) kaikilla sosiaali- ja terveyspalvelujen saralla on näin, esim. mielenterveys- ja päihdepalveluissa, vammaispalveluissa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossakin. Suomi on verrattain pieni maa, ja täällä pitäisi jokaista ihmistä kohdella yhtä arvokkaana, ja jokaiselle tulee tarjota yhtä hyvät ja laadukkaat sekä hyvään elämään riittävät palvelut. Ovatko vammaisasioiden asiantuntijat eli he/te itse kanssani samaa mieltä?? Toki tarkoitan sitä, että palveluiden ja oikeuksien yhdenmukaistaminen ei missään nimessä saa tarkoittaa em. huonontamista, vaan päinvastoin!