#332: sannavain - Re: Kohti yksimielisyyttä, sannavain,
Tässä osassa jatkan keskusteluamme hyvästä argumentoinnista; vastaan myöhemmin jatko-osaasi. Etenen lainaamalla ja kommentoimalla joitakin edellisen viestisi virkkeitä.
"Nyt on niin, että syyttäessäsi minua rusinoiden noukkimisesta pullasta et huomaa, että sama lainsäädäntövehnänen on kaikessa laajuudessaan myös sinun käytettävissäsi. On B:n eli sinun tehtäväsi esittää vastanäyttöä ja siten pyrkiä kiistämään minun väitteeni, minkä jälkeen on edelleenkin sinun tehtäväsi tuoda pöytään sellaisia argumentteja, jotka puhuvat oman näkemyksesi puolesta. Tämän jälkeen reagointivelvollisuus siirtyy samanlaisin debatointivaatimuksin jälleen minulle. Tätä kutsutaan keskusteluksi."
Ei. Tuolla nisulla ei ole arvoa perustelujen lähteenä, koska se on sisäisesti ristiriitainen kokonaisuus. Kuten ehkä logiikan perusteista tiedät, ristiriidasta lähtien voidaan osoittaa mitä tahansa, erityisesti lisää ristiriitoja. Siksi tuo valitsemasi ja ehdottamasi metodi on tunnistettava virheelliseksi tai ainakin mahoksi viimeistään nyt ja siksi hylättävä. Toistan, että voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sen taustatöiden jätteitä ei tule pitää auktoriteettina, siis perusteluiden lähteenä, vaan korkeintaan neuvonantajana laadittaessa omaa itsenäistä, johdonmukaista perusteluhierarkiaa vapaavalintaisista primäärisistä periaatteista lähtien. Perustelureduktion on päästävä kyseisten mietintöjen läpi tai, paremmin sanoen, ohi.
Pidän keskustelumme kannalta varsin huolestuttavana, jos olemme eri mieltä tästä fundamentaalista asiasta. Jos emme ole metodin suhteen riittävän yksimielisiä, jää kovin vähän toivoa päästä järjelliseen keskusteluun. Seuraavat kysymyksesi ponnistavat metodistasi, jota pidän ja sanotusti virheellisenä. Vastaan niihin edellä tarjoamani metodin pohjalta, mikä saattaa sinun mielestäsi vaikuttaa kysymysten kiertämiseltä.
"Mitkä asiat puhuvat siis esimerkiksi sen puolesta, että nykyisen parisuhdelainsäädäntömme sääntelykohteena ei ole parisuhde? Mitä seikkoja voidaan esittää tukemaan sitä, että parisuhteella voidaan paitsi yleiskielessä myös juridisessa terminologiassa viitata ongelmitta kaikenlaisiin ihmisten välisiin suhteisiin? Minkälaisia perusteita on osoitettavissa sen näkemyksen tueksi, että perheoikeudelliset oikeusohjeemme voisivat soveltua sellaisinaan muihinkin kuin parisuhteisiin, kuten esimerkiksi sisarusten yhteistalouksiin, omaishoitosuhteeseen ja kommuuniasumiseen?"
Miksi olisi tarpeen ottaa kantaa nykyisen lain sääntelykohteeseen, jos kuitenkin ollaan lakia uudelleen säätämässä? Avioliittolain sääntelykohde on miehen ja naisen välinen suhde. Ei ole tarpeen säännellä juuri sellaisia parisuhteita, joita sinä ja jotkut muut tässä tarkoittavat, ellei tätä kohdennusta pystytä hyvin perustelemaan. Ylimmistä periaatteista, kuten yhdenvertaisuudesta, tarkoittamasi rajaus ei ainakaan näytä seuraavan. Siksi se onkin kyseenalaistettava. Jos parisuhteella ei voida ongelmitta viitata sellaisiin suhteisiin, joihin halutaan viitata, niin silloin toki voidaan vaihtaa sanaa? Tässä valossa toinenkin kysymyksesi on epäoleellinen. En osaa suoriltaam vastata kolmanteen kysymykseesi. Tehkäämme siksi työoletus, että sellaisia perusteita ei ole olemassa. So what? Silloin tuunatkaamme perheoikeudellisia oikeusohjeita sellaiseen muotoon, jossa ne "sellaisinaan" soveltuvat. Jos kerran olemme perhekäsitystä modernisoimassa ja lakia muutamassa, niin tehkäämme rohkeasti tarvittavat muutokset, siten kuin ylimmät periaatteet ja johdonmukaisuus edellyttävät.
Jatkan vastaamalla pariin muuhun samanluonteiseen kysymykseesi.
"Mitkä seikat puhuvat sen puolesta, että parisuhdelainsäädännön nykykehitys ei ole esittämäni mukainen? Voidaanko esimerkiksi muualta lainsäädännöstä löytää perusteita sille, että nais- ja miesparien parisuhteita ei ole missään tapauksessa tarkoitettu nostaa yhdenvertaisiksi heteroparien parisuhteiden kanssa?"
Luonnehdintasi parisuhdelainsäädännön nykykehityksesta on pitkälti osuvaa. En siis ole tässä eri mieltä kanssasi eikä minulla ole siten tarvetta argumentoida tätä vastaan. Oleellista onkin huomata, että luonnehdinnan paikkansapitävyydestä ei seuraa, että nykykehitys olisi johdonmukaista ja perimmäisiä periaatteita kunnioittavaa. Väitteeni on juurikin, että se ei ole johdonmukausta eikä ilmeisestikään yhdenvertaisuuden periaatetta kunnioittavaa (mikäli parisuhteet samastetaan vakiintuneisiin seksisuhteisiin).
"Entä minkälaista tulkinnallista merkitystä voidaan antaa lainvalmistelutöistä ilmeneville tarkoitusperille?"
Merkitys on siinä, että ne kertovat jotain niistä ideoista ja motivaatiosta, jotka ovat vaikuttaneet lain säätämiseen sellaiseksi, kuin se on. Merkitys on edelleen siinä, että juuri nuo ideat ja motivaatiot on kyseenalaistettava, milloin aiheeseen liittyvää lakia ollaan syystä tai toisesta muuttamassa. Jos nuo ideat ja motivaatio voidaan (riippumattomasti) uudelleen konstruoida, hyvä niin, ja ne voidaan pitää; jos ei, ne muuttukoot.
"Tieto tavoitteenasettelusta antaa välineet arvioida voimassa olevan lain tai tulevan lainsäädäntöuudistuksen päämääriä ja intressejä."
Voimassa olevan lain osalta on noin, mutta tulevan lainsäädäntöuudistuksen osalta ei: vaikka toisinaan/usein sama tavoitteenasettelu säilyy ja uudistus on lähinnä teknistä hienosäätöä, joskus on perusteltua muuttaa itse tavoitteenasettelua. Uudistusten äärellä on uuden harkinnan paikka. Avioliittolain uudistamisen äärellä on todellakin paikallaan tarkastella kriittisesti tavoitteenasettelua.
"Usein jokin tietty lainsäätäjän tahto on kuitenkin melko selvästi normin lähde."
Silloin kun on, niin hyvä niin. Näin lienee silloin, kun tahto johdonmukainen seuraus yleisesti hyväksytyistä periaatteista ja arvoista.
"Tämän keskustelun kannalta oleellista on miettiä, onko sukupuolineutraalille avioliittolaille esitettävissä sellaisia, muun muassa yhteiskunnallisesta kehityksestä ja uudemmasta lainsäädännöstä johtuvia perusteita, joiden pohjalta voisi perustella, että lainsäätäjän tahto (eli parisuhdesääntelyn tavoitteet) olisi parantaa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kohtelua. Minun mielestäni asia on näin."
Olen eri mieltä siitä, että tämän miettiminen olisi keskustelun kannalta oleellista. Mielestäni se on nimenomaan epäoleellista, koska ongelmamme ei ole sen selvittäminen, mikä on "lainsäätäjän tahto", vaan se, millainen tuon tahdon tulisi olla (jotta se olisi johdonmukainen ja ylimpiä periaatteita kunnioittava). Vaikka viimeaikaisesta sääntelytyöstä voisimme perustellusti hahmottaa kuvailemasi tendenssin, ns. "lainsäätäjän tahdon" tai "säätämisen suunnan", niin se ei riitä mihinkään, ellei tuo tendenssi ole itsessään hyvin perusteltavissa (s.o. mm. johdonmukaisessa suhteessa ylimpiin periaatteisiin).
"Ei lainsäätäjän tahtoa tule nähdä muuttumattomana monoliittina vaan nimenomaan välineenä, joka antaa eväät tulkita ja mahdollisesti kehittää lainsäädäntöä."
Olen liki samaa mieltä, paitsi että mielestäni tahto tulee nähdä myös kehittämisen kohteena, ei vain välineenä.
"Huomautat itsekin aivan oikein, että ”on aivan tuoretta keksintöä, että homosuhteetkin voitaisiin nähdä ’avioliitonomaisina suhteina’”. Näin todellakin on, enkä ymmärrä, miten se toimisi mahdollisen uuden sääntelyn esteenä"
Viittaan tuolla siihen, että pidän tuota tuoretta keksintöä osana sitä viimeaikaista sääntelyideologiaa, joka ei mielestäni kunnioita johdonmukaisuutta ja perimmäisiä periaatteita. Koska tuo ideologia on osa kritiikkini kohdetta, ei siihen sisältyvät seikat tietenkään ole kelpoisia argumentteja ideologian puolesta; argumenttien on perustuttava siihen vähään tai paljoon, josta olemme yhtä mieltä.
"Kun parisuhdelainsäädännön sääntelykohde on parisuhde, eikö silloin erityisen analyysin kohteeksi laajemman käsittelyn esikysymyksenä tule ottaa nimenomaan tämän käsitteen sisältö?"
Parisuhteen käsitteen avaaminen on ollut puoleltasi sinällään älyllisesti rehellistä ja ansiokasta. Epärehellistä sen sijaan on se, jos väität, että lainsäädännön olisi välttämätöntä fiksoitua juuri tiettyyn parisuhteen käsitteeseen – ja tältä näkökantasi ovat paljolti näyttäneet.
"Onko mahdollista viitata niihin tunnusmerkkeihin, joita nykylainsäädäntö liittää virallisesti hyväksyttäviin parisuhteisiin tai parisuhteeseen yleensä?"
On mahdollista ja hyväksyttävää. Älyllisesti rehellistä olisi kuitenkin samalla myöntää, että noihin tunnusmerkistöihin ja sääntelyn kohteen valintaan voidaan ja jopa tulee suhtautua kriittisesti ja kyseenalaistaen.
"Kun otetaan huomioon viime vuosien ja vuosikymmenien lainsäädäntöuudistukset, joiden seurauksena sukupuolineutraali avioliitto on saatettu voimaan Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa, voidaan kysyä, mikä estää sanotunlaisen sääntelyn antamisen myös Suomessa eli maassa, joka jakaa pitkälle samanlaisen arvopohjan, valmistelutyön ja yksityisoikeudelliset säännökset naapurimaidensa (eritoten Ruotsin) kanssa."
Kyllä, tuota voidaan kysyä, ja kysymys on oikein hyvä. Mikä estää? Vastaan: johdonmukaisuuden ja ylimpien periaatteiden (erit. yhdenvertaisuuden) kunnioittamisen tulisi estää.
"sukupuolineutraalia avioliittoa ei voida perustella lainsäätäjän tahdolla, sillä"
Ei sitä pidä millä tahansa tahdolla perustella, ainoastaan tahdolla joka on johdomukaisessa suhteessa ylimpiin periaatteisiin ja arvoihin; viittaamasi "tahto" (sikäli kun sellainen voidaan ristiriitaisesta kokoelmasta hahmottaa) ei sitä näytä olevan.
"Valikoiva tapasi kommentoida yksittäistä tekstikappaletta ja sitten ylimielisesti julistaa, ettei minulla ole antaa mitään perusteluita väitteilleni, vaikka kappaletta seuraa lukuisa joukko perusteltuja argumentteja, kertoo tietenkin kyvystäsi käydä keskustelua."
Olen edellä käsitellyt syitä, joiden vuoksi en voi pitää monia "perustelujasi" varteenotettavina perusteluina. Esim. se, että Norjassa ja Ruotsissa... ei ole kelpoinen perustelu, se että lainsäätäjän tahto... ei ole kelpoinen perustelu. Kelpoinen perustelu X:lle on se, joka osoittaa, kuinka X seuraa loogisesti perimmäisistä periaatteistasi ja arvoistasi (jotka myös auki kirjoitat).
"Millä tavalla siteerattu tekstini muuten on vastoin periaatetta YA?"
Tarkkaan ottaen siteerattu teksti ei ole vatoin YA:ta. Tarkoitin sitä, että syrjinnän poistolla ja yhdenvertaisuuden toteuttamisella ei voida perustella avioliiton nykyrajauksesta luopumista, kun periaatteena on YA; kuitenkin juuri noita olen nähnyt käytettävän argumentteina puolustettaessa sukupuolineutraalia avioliittoa. Palaan tähänkin kysymykseen tarkemmin seuraavassa osassa, kun kommentoin toista vastinettasi, siis itse asiaa, noin kahden viikon kuluttua.