Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23380: - Re: Re: Keisarimme uudet vaatteet?

Pohdintojesi valoisuuden pohjalta olisin jo valmis lieventämään tiukkaa suhtautumistani homojen vaatimuksiin. Ja toistan nyt vielä, että minulla ei todellakaan ole mitään homoja vastaan, eikä edes sitä vastaan, että homot saavat elää keskenään kuten parhaaksi katsovat (muita tai itseään vahingoittamatta). Arvostan sitä paitsi suuresti mainitsemaasi Eva Dahlgrenia, hän on paitsi upea artisti myös lauluntekijänä omaa luokkaansa, syvällinen ja ilmaisullinen taiteilija. Mark Levengood ja hänen miehensä (köh) Jonas Gardell ovat myös minulle tuttuja hahmoja kumpikin, ja vaikka ovat mielestäni vähän kiusallisen "feminiinejä" miehinä, kieltämättä ansainneet suuren suosionsa kukin tahollaan.

Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että homon erityisesti (kuten ei kenenkään muunkaan) pitäisi jotenkin ansaita "olemassaolonsa oikeuden" hienoilla suorituksilla ja erityistaidoilla. Jokaisen ihmisen itseisarvo on hänessä itsessään, riippumatta mitä hän edustaa ja mitä hän tekee. Toki hän kielteisillä teoillaan voi aktiivisesti kumota tämän arvon, mutta seksuaalinen suuntaus ei itsessään ole tällainen asia, eikä sitä paitsi "teko" laisinkaan.

Näkisinkin mielelläni, että yhteiskuntamme saavuttaisi suvaitsevaisuuden ja yhteisymmärryksen, jossa olisi tilaa kaikille ja kaikelle, joka osaltaan on rakentamassa tervettä ja hyvää tulevaisuutta kaikille sen jäsenille.

Myönnän, että voimakas homopropaganda on jo itsessään saanut minut puolustuskannalle, sillä sitä on työnnetty kuin Vartiotornia postiluukusta sisään. Kaikenlaiset "sirkuskarnevaalipellekulkueet" ja "meikkileikit" ovat hyvin resonoineet teorioihin keskeneräisestä kehityskulusta, ja joka tuutista tuleva homoähky on allergisoivaa. Tietämykseni tämän propagandan ajoittaisista epärehellisistä keinoista (josta ollut puhetta täälläkin aiemmin) ei ole asiaa lainkaan parantanut. Koko homman kytkös yhteiskuntamme kaikenkattavaan "murrokseen" (eli rakennemuutokseen, jossa vanhat arvot revitään tehden tilaa jollekin "uudenmaailman järistykselle", jota en suinkaan avosylin ole valmis ottamaan vastaan) on viimeistään herättänyt minut puolustuskannalle.

En välttämättä puolusta sitä, mitä meillä on ollut, mutta puolustan oikeutta saada itse olla mukana päättämässä, miten maailmaamme ollaan muotoilemassa. Nukkuvan väestömme yli ollaan surutta kävelemässä kaiken maailman agendoin ja järjestyksin, ja on merkkejä siitä, ettei lopputulos tule olemaan monellekaan mieleen.

Kun jotakin myydään väkisin ja konnankoukuin, se on yleensä aina merkki huonosta kaupasta.

Arvostan tasa-arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia, mutta jossakin kulkee aina tolkun raja. Tätä rajaa olen osaltani etsimässä. Täytyy myös pitää mielessä, että tasa-arvoa voidaan soveltaa vain sellaisten välillä, joilla on siihen fyysiset edellytykset. Lapset eivät esimerkiksi voi nauttia aikuisiin verrattuna kaikista oikeuksista tasa-arvoisesti, eivätkä eläimet ihmisten oikeuksista. Jossakin mielessä jää aina kynnyksiä kaikenkattavan yhtäläisyyden toteuttamiselle. Naisilla ja miehillä on myös välillään eroja, jotka tekevät mahdottomaksi jotkut yhtäläiset tasa-arvoratkaisut, kuten kaupunkilaisillakin verrattuna maalla asuviin ja niin päin pois.

Erillisillä ryhmillä on myös erillisoikeuksia, joita ei yleensä sovelleta kuitenkaan kaikkiin, eikä tämä silti ole tasa-arvoa vastaan.

Nyt homot haluavat olla kuin heterot, vaikkeivät kuitenkaan voi sitä perusolemuksensa vuoksi olla. Ihmisinä heillä pitää olla samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä, ja kansalaisina myös. Mutta kun puhutaan homojen seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä oikeuksista verrattuna heteroihin, kysymys ei enää ole tasa-arvosta vaan erillisoikeudesta. Muuten pitäisi samaan vedoten myös vaatia muiden eriävien seksuaalisten ja ihmissuhdemuotojen tasa-arvo-oikeuksia. Heilläkin on ihmisoikeutensa, muttei aina ihmissuhdeoikeuksia (eikä ainakaan seksuaalisia oikeuksia) kuten heteroilla ja myös homoilla on. Toki useimmissa tapauksissa näissä tapauksissa vedotaan lakiin ja kielteiseen toimintaan, mutta sekin on paljolti vain ajan ja paikan kysymys: homouskin katsottiin rikolliseksi ja sairaaksi vielä kovin läheisessä menneisyydessä, ja vaikuttaa vieläkin olevan sitä paikoitellen ympäri maailman. Siihen verrattuna Ruotsi käy minunkin mielestäni paljon mieluummin ihanteen mallivaltioksi.

Rajoja vedetään, ja niitä poistetaan. Toivon tämän kuitenkin tapahtuvan puolin ja toisin vuorovaikutuksessa rehellisesti perustellen, ei propagandalla, vilunkipelillä tai väkisin murjomalla.

Tasa-arvoon vetoaminen homojen agendassa, mitä tulee avio-oikeuteen ja ulkoiseen adoptio-oikeuteen, on siis yllä mainittuun vedoten mielestäni vilunkipeliä. Kysymys pitäisi näinollen asettaa, pitäisikö homoille suoda erillisoikeus avioitua heteroiden lailla, ja adoptoida lapsia liittoihinsa?

Ja kun puhutaan ihmissuhteista, asiaan liittyvät myös aina lasten oikeudet.

Tasa-arvoa kannatan, mutta erillisoikeuksien myöntämistä varten pitäisi asiaa vielä perusteellisesti selvittää niiden taustaa ja vaikutuksia.

P.S. Pahoittelen, jos suorasukaisuuteni loukkaa jotakuta lukijaa.