naimalakko

#313: Yksi ääni meni muualle - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Loogisesti sannavain,

”Perhe sanan käyttöni käsittämääsi rajatumpaan tarkoitukseen yhdessä asiayhteydessä saa nyt kummalliset mittasuhteet.”

Puhe on omasta käsityksestäsi avioliiton ja avioliittolain luonteesta sekä perhekäsitteen sisällöstä, joihin nojautuen suhtaudut kielteisesti nais- ja miespareille annettavaan oikeuteen solmia avioliitto. Argumentaatiomallisi on seuraava: avioliittolaki on perhelaki -> avioliiton tarkoitus on siis perustaa perhe -> mielestäni perhe on tällainen ja tällainen -> tämän perusteella tällaisen perheen perustamiseen kykenemättömät eivät saa mennä naimisiin. Selvennykseksi voit vaihtaa kolmoskohtaan minkä tahansa mielipiteen tyyliin ”minun mielestäni perheen muodostamiseen tarvitaan viiksekäs mies ja palmikkopäinen nainen” ja katsoa, miten se vaikuttaa perustelujen painavuuteen.

”laki avioliitosta toisi kaikille sen piiriin tuleville subjektiivisen oikeuden lapsiin.”

Millä tavalla? Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että oikeussuhteen toisella osapuolella on tätä oikeutta vastaava velvollisuus. Hoitohenkilökunnalla ei ole velvollisuutta antaa parille tai itselliselle naiselle hedelmöityshoitoa. Lain mukaan hoito on evättävä, jos on ilmeistä, että lapselle ei voida turvata tasapainoista kehitystä.

Viranomaisella ei ole velvollisuutta luovuttaa avioparille adoptiolasta. Sen sijaan avioitumisella tulee mahdolliseksi se, että aviopari voi osallistua adoptioneuvontaan ja siitä eteenpäin adoptioprosessiin, jonka aikana parin kyky toimia vanhempana tutkitaan. Adoptio vahvistetaan, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen. Kriteerit ovat samat seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Erityisen suuri merkitys toimivalla adoptiojärjestelmällä on juuri itsellisille miehille ja miespareille, jotka eivät fysiologisista syistä pysty saamaan lasta samalla tavalla kuin heteropari, naispari tai itsellinen nainen pystyvät. En näe syytä evätä lapseksiottamista vaatimukset täyttäviltä hetero- tai homopareilta tai yksinadoptoijalta. Adoptiokäytäntöjä kehitetään lisäksi jatkuvasti ja varmasti on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota niihin maihin, joiden menettely lapseksiottamisasioissa ei kestä päivänvaloa: joidenkin maiden kohdalla esiintulleet lapsikauppaongelmat eivät kuitenkaan ole suomalaisten homojen tai lesbojen vika.

"’Huomionarvoista on, että adoption lapsikauppakauhistelujen negatiivinen lataus siirtyy sellaisenaan sellaisiinkin järjestelyihin, joissa mitään kaupattavaa lasta ei ole.’"

Jos noin ymmärsit, et lukenut ajatuksella.”

Suhtaudut kielteisesti sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, koska sen säätämisen myötä adoptioprosessiin voisivat heteroparien lisäksi hakeutua myös nais- ja miesparit ja koska näet kaikenlaiset lapseksiottojärjestelyt vahingollisina muun muassa siksi, että adoptoitavasta lapsesta voi tulla kauppatavaraa. Kun keskustelu siirtyy adoptiosta pois ja keskittyy hedelmöityshoitojen avulla syntyviin lapsiin, vastustuksesi säilyy ennallaan: tällä kertaa perusteena on paitsi se, että ylipäänsä mitään hedelmättömyyttä ei saa hoitaa, myös se, että myös kaupallisista intresseistä vapaana syntyvien lasten oikeuksia tuntuu jollain tavalla loukkaavan syntyminen nais- tai miesparin lapseksi.

”Avioliittolaissa ei ole mielestäni mitään vikaa. Sen laajentamiselle en näe edellytyksiä.”

Mielestäsi avioliittolaki antaa sen soveltamispiiriin kuuluville henkilöille subjektiivisen oikeuden lapsiin. Koska näet, että avioliittolaissa ei ole mitään vikaa, katsot siis, että on hyväksyttävää antaa heteromiehelle ja -naiselle subjektiivinen oikeus lapseen. Voidaan päätellä sinun olevan sitä mieltä, että lapset ovat vain heteroparien etuoikeus, vaikka koetatkin sen kieltää sanomalla, että lapset eivät olisi kenenkään etuoikeus.

Aiemmassa viestissäsi tosin katsoit, että avioliiton solmimisen oikeusvaikutuksissa on vikaa, koska yhteiskunta mahdollistaa aviopuolisoille vieraslapsiadoption hakemisen. Eikö avioliittolaissa tällöin olekaan mitään vikaa? Vai onko vika taas vain siinä, että lakimuutoksen myötä homotkin voisivat perustaa lapsiperheen? Tällä havaahan itsellinen nainen voi paitsi adoptoida myös saada hedelmöityshoitoja, minkä lisäksi rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli voi adoptoida puolisonsa lapsen perheensisäisesti. Naisparit voivat siten jo nykyisellään tehdä yhteistä vieraslapsiadoptiota lukuunottamatta kaikkea sitä, mitkä nyt haluaisit kieltää sekä homoilta että heteroilta.

”Lain muutosten tarkastelu kuuluu lainsäätäjille ja kun ei ole lainmuutosta näköpiirissäkään, en näe syytä tarkasteluun.”

Keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta on käyty siinä määrin, että oikeusministeriöltä on valmistunut muistio siitä, miten samaa sukupuolta olevien avioliitto voitaisiin toteuttaa ja mitä muutos merkitsisi.

”Lasten oikeuksia tuen aktiivisesti ja tahoja, jotka pyrkivät niiden toteutumista kehittämään.”

Eli on lapsen oikeuksien vastaista kasvaa sateenkaariperheessä? Perustele toki.

”Nyt on todettu, että lapsella on oikeus isäänkin, vaikka tämä olisi vain sukusolujen luovuttaja. Lisäksi isällekin tulee todennäköisesti velvollisuuksia lapsesta, vaikka on vain luovuttaja. Isä voi rajata minkälaiselle tai kenelle äidille luovuttaa ja isän lisäksi yhteiskunta valvoo edellytyksiä hedelmöitettävän lasten kasvatukselle.”

Siittiön luovuttaja ei ole isä. Tällainen näkemys tekee pilkkaa isyydestä. Se on isyyden irvikuva.

Ylläkuvaamasi korulauseet koskevat vain naispareja tai yksittäistä naista, joka saa hedelmöityshoitoa. Heteropareille ei ole asetettu minkäänlaista velvollisuutta kertoa lapselleen alkuperästään (ja siten – terminologiaasi käyttäen – isästään). Vaikuttaakin siltä, että paljon promotoitu isyys onkin vain ylimalkaan miessukupuolisuutta: kuka tahansa mies kelpaa, eikä biologialla olekaan mitään väliä. Jos ei ole ketään miestä, niin silloin pelkkä sukusolun luovutus katsotaan isyyden perustavaksi aktiksi.

Lapsella on oikeus tietää alkuperänsä. Luovuttamisesta ei seuraa velvollisuuksia, paitsi jos luovuttaja ja hoitoa saava siihen yhdessä suostuvat. Luovuttaja ei valvo ”edellytyksiä hedelmöitettävän lasten kasvatukselle”. Tarkoitatko kuitenkin sitä, että naisparilla on huonommat edellytykset lasten kasvattamiselle, minkä vuoksi heihin on kohdistettava erityistä valvontaa?

”Sijaisäidin näen kohtuuttomana lapselle ja äidille, joka kantaa lasta lähes vuoden kohdussaan, enkä näe, että sijaisäitiys voisi millään tavoin edistää lapsen oikeuksia.”

Sijaissynnytysjärjestely ei nykyisellään ole sallittu Suomessa, vaikka sellaisia onkin toteutettu n. kahdenkymmenen lapsen kohdalla. Muualla maailmassa järjestelyt on paikoin sallittu. Jos katsot, että kohdunvuokraus on tuomittavaa, niin toki sitten tuet esimerkiksi miesparien adoptio-oikeutta, jos pari vain täyttää adoptiokriteerit.

”Sukupuolta tai muutakaan ominaisuutta ei valita tuoteluettelosta”

En hahmota, että mihin tämä liittyy, paitsi jos tarkoituksenasi on paheksua lapsettomien parien toivetta adoptoida vauvaikäinen lapsi. En ainakaan suoralta kädeltä lähtisi tuomitsemaan heitä. Hedelmöityshoitoja saavilla mitään ominaisuuksia ei ole mahdollista valita, sillä laki kieltää alkioiden peukaloinnin.

”Lapset eivät ole kenenkään etuoikeus.”

Ovathan. Sinun mukaasihan lapset ovat pelkästään niiden ihmisten etuoikeus, joiden kroppa tuottaa terveitä sukusoluja ja joiden fysiikka kestää kantaa sikiötä kohdussaan (tai jotka vaihtoehtoisesti onnistuvat roiskaisemaan sukusolunsa tällaisen kohdulla varustetun ihmisen sisään). Muuta ei lastensaantiin tarvita ja siksi maailman väkiluku kasvaakin niin hallitsemattomasti. Biologialla perustellen oikeus toimivaan sydämeenkin on etuoikeus, minkä vuoksi elinsiirtoja ei pidä tehdä: ”eihän maailmassa kaikkeen ole tai kuulukaan tulla oikeuksia”.

Kirjoitat, että avioliittolain muuttamisen edellytykseksi pitäisi asettaa se, että laista karsitaan yhteiskunnalle asetettu edellytys hoitaa lapsettomuutta. Minusta on älyllisesti epärehellistä vaatia tämänkaltaista radikaalia muutosta vain ehdollisena, eli siten, että muutokset pitäisi saattaa voimaan vain, jos seksuaalivähemmistötkin voisivat saada saman oikeuden. Sinun pitäisi vaatia sitä jo nyt, irrallaan mistään sukupuolineutraaleista avioliittolaeista, nais-ja miespareista ja sateenkaariperheistä. Ideaalitilanteessasi keskenään lisääntymään kykenevät ihmiset jatkaisivat elämäänsä niin kuin ennenkin, mutta lapsettomat parit pysyisivät lapsettomina maailman tappiin saakka, jos se vain valtiovallasta olisi kiinni. Tällaisen skenaarion myyminen lapsettomuudesta kärsiville lienee melkoinen sankariteko, mutta voisihan sitä toki yrittää.

Seksuaalivähemmistönäkökulmasta ehdotelmasi olisi sentään armollisempi naisparille kuin heteroparille, jonka naisosapuoli ei pystyisi hedelmöittymään esimerkiksi endometrioosin vuoksi: naispari kun voisi aina turvautua koti-inseminaatioon.

”Kyllä isät ovat kykeneviä, mutta miessukuhormonit eivät kaikilla aikaansaa äidinvaistoja, jotka tarvitaan lasten huolehtimiseen ja siinä jaksamiseen päivästä toiseen viikko viikonperään monia vuosia.”

Ei ole ihme, että isien on avioeroprosessissa vaikeaa vakuuttaa tuomioistuinta tai sosiaalityöntekijää siitä, että hän on aivan yhtä kelpoinen vanhempi kuin vaimonsakin, jos ylläesitetyn kaltaista (biologisperustaista) miesten vähättelyä esittävät jopa miehet ja isät itse. Miesten oikeudet eivät tule parantumaan ikinä, jos kaikki ne fiksut hiekkalaatikkoisät eivät ala vaatia samaa arvostusta ja tunnustusta kuin mistä jokainen nainen lähtökohtaisesti tuntuu nauttivan. Minä en jaa käsitystäsi miesten oletusarvoisesti alemmasta soveltuvuudesta vanhemman rooliin.

Sanomaasi seuraten olisi kai lähtökohtaisesti parempi, että kaikilla lapsilla olisi kaksi äitiä: onhan oletuksena, että naissukuhormonit saavat aikaan kasvatuksessa tarvittavat äidinvaistot, ja että isänvaistot kehittyvät vain joillekin hassuille yksilöille (jos edes niille).