naimalakko

#302: sannavain - Re: Ärhäkkäästi, sannavain,

Oman, oikeustieteessä omaksun vastaisen näkemyksesi ongelmallisuus johtuu paitsi edellä käsitellyn biologisperustaisen lähestymistavan virheellisyydestä myös tilalle tarjoamasi vaihtoehtoisen ”uuden” avioliiton perusteesta, joka sekin on sisällöltään virheellinen. Vaikeus aiheutuu siitä, ettet kykene hahmottamaan avioliittolain edellä kuvattua juridista luonnetta, vaan pyrit rakentamaan uusia konstruktioita, joiden perusteella niputat esimerkiksi sisarusparit yhteen seksuaalivähemmistöjen muodostamien parien kanssa. Yksi tällainen viallinen uuden avioliiton peruste on ajatuksesi siitä, että avioliittoja voidaan solmia esimerkiksi isän ja pojan kesken, koska biologisen perusteen poissa ollessa voidaan katsoa, että ”avioliittolain tarkoituksena ei ole säätää sukupuoliyhdyntöjen tuomittavuudesta” ja että uusi avioliitto ei ”sisällä perustetta sille, miksi avioliitto pitäisi kieltää sellaisilta, jotka eivät keskenään seksiä harrasta”, koska rikoslakiin on jo nykyisellään kirjattu insestisiä tekoja koskevat kriminalisoinnit. Jos avioliiton sen sijaan sinun tavoin katsotaan perustuvan seksuaalisbiologisiin seikkoihin, on selvää, että avioliitto ja seksi yhdistyvät, ja syynä on ”juurikin se biologisesti perusteltu mahdollisuus, että seksistä syntyy uusi ihminen yhteisöömme”. Tämän vuoksi lähisukulaisten väliset liitot sulkeutuvat avioliiton ulkopuolelle.

Rikoslain keittiön kautta mukaan tuova rakennelma on sinänsä nokkela, muttei muuta argumentaatiosi lähtökohtien ongelmallisuutta, vaikka kommentoinnissa ei edes puututtaisi edellä esitetyssä juridisessa arvioinnissa näyttäytyviin pulmakohtiin. Hahmottelemasi ajatusketju menee siis jotakuinkin näin: avioliiton solmimisoikeutta ei voi kieltää esimerkiksi sisaruspareilta, koska seksiä voi paitsi harrastaa avioliiton ulkopuolella myös olla kokonaan harrastamatta, koska avioliiton kohdentamiselle tai rajaamiselle seksiä harrastaville ei ole annettu perusteluja ja koska ei voida pitää ”näytettynä faktana sitä, että nykymuotoinen avioliittolaki kieltäisi lähisukulaisten liitot tarkoituksenaan estää insesti [koska insestin estämiseksi säädetään erikseen rikoslaissa]”. Edelleen argumentoiden biologisen perusteen tiputtaminen pois merkitsisi parisuhteen ja avioliittojen merkityssisältöjen muuttumisen siten, että niistä poistuisi niihin vakiintuneesti liitettävä seksuaalinen ulottuvuus, koska uusi avioliitto yhdistäisi ”perusteetta avioliiton ja sukupuoliyhdynnän”. Katsot myös, että sanoilla ’parisuhde’ ja ’avioliitto’ ei ole yleiskielessäkään kovin yhtenevää liityntää seksuaaliseen kanssakäymiseen, minkä vuoksi esimerkiksi kahden sisaruksen välinen parisuhde voitaisiin virallistaa avioliitolla.

Kuten edellä on osoitettu, avioliittolaki ei nojaa biologiseen perusteeseen. Legoalustamaisena sääntelynä se silti kieltää lähisukulaisten väliset avioliitot. Myös pohjoismaiset sukupuolineutraalit avioliittolait sisältävät saman rajauksen. Lainsäätäjä on lähtenyt siitä, ettei avioliittolainsäädännön tule asettaa esteitä sellaisille avioliitoille, joiden solmiminen on muutoin katsottava perustelluksi. Miksi esimerkiksi kahden sisaren avioitumisen periaatteessa mahdollistava laki siis tekee kyseisen rajauksen?

Tarkastelen aluksi käsitystäsi avioliiton ja parisuhteen käsitteiden lingvistisestä luonteesta ja niistä seurauksia, joihin käsitteiden merkityssisällön määrittäminen johtaa. Olen eri mieltä väitteistäsi, joiden mukaan tarvittaisiin lisäperusteita sille, että avioliiton ”laajempi muoto perustuisi avioliiton ja seksin yhteydelle” ja että yrittäisin ”avioliittolain nykymuodolla perustella ehdotettua laajempaa muotoa, vaikka [olen] nykymuotoa hylkäämässä”. Sukupuolineutraalissa avioliittolaissa peräämiäsi lisäpostulointeja ei tarvita, sillä lain sääntelykohde, parisuhde, sisältää vakiintuneesti seksuaalisen ulottuvuuden ja täten ”samastaa avioliiton seksin sallimisen” kanssa. Ilman parisuhdetta ei ole mitään, mihin avioliittolain säännökset voitaisiin kohdentaa. Miehen ja naisen välisen parisuhteen sääntelyn lisäksi oikeusvaikutuksensa myös kahden naisen tai miehen väliseen parisuhteeseen ulottavan avioliittolain sääntelykohde ei muutu, vaan pysyy parisuhteena, eikä täten aiheuta tarvetta muuttaa sääntelyä tai sen perusteluja muilta osin. Tässä vaiheessa tarkastelu keskittyy voimassaolevaan oikeustilaan ja sivuuttaa sen jo aiemmin käsitellyn ja todennetun historiallisen yhteyden, joka parisuhteella ja sitä kautta avioliitolla on suhteessa hyväksyttävään sukupuoliseen kanssakäymiseen.

Yhteiskunnassa virallinen hyväksyntä on varattu niille parisuhteille, jotka yhteiskunta katsoo hyödyllisiksi tai haitattomiksi. Näitä ovat avioliittolain mukaan solmitut heteroparien avioliitot, parisuhdelain mukaan rekisteröidyt homoparisuhteet ja yhteistalouden purkamista avoliiton päättymisen myötä sääntelevään lakiin otettujen määrittelyjen mukaan samaa tai eri sukupuolta olevien henkilöiden avoliiton muotoiset parisuhteet. Lisäksi perhelainsäädännöllisiä normeja sovelletaan taajaan muun muassa avioliitonomaisiin parisuhteisiin, joiksi luetaan usein myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset parisuhteet. Edellä kuvatut parisuhteet katsotaan laillisiksi seksuaalisiksi liitoiksi. Lähisukulaisten väliset parisuhteet on katsottu haitallisiksi, eikä niille siksi ole haluttu antaa yhteiskunnallista tunnustusta, sillä tällaisen parisuhteen virallisen hyväksynnän myötä hyväksyttäisiin myös näissä suhteissa mahdollisesti harjoitettava seksuaalinen kanssakäyminen. Palaan tähän myöhemmin.

Tietyt käsitteet tunnistetaan yhteiskunnassa suhteellisen yhteneväisesti. Esimerkiksi perheen käsitettä ei ole määritelty tyhjentävästi lainsäädännössä, mutta sen sisältö voidaan yleensä määritellä riittävissä määrin intuitiivisesti. Jos yhteiskunnallisessa kielenkäytössä ei voitaisi nojautua esimerkiksi perheen vakiintuneeseen käsitteeseen, satunnainen urheilujoukkue tai koululuokka voisi vaatia oikeutta tulla kohdelluksi perheenä.

Paitsi yhteiskunnassa, parisuhteen käsite sen sijaan tunnistetaan vakiintuneesti myös lainsäädännössä, jossa sen yhtenä ulottuvuutena nähdään seksuaalisuuden toteuttaminen parisuhdekumppaneiden välillä. Selkeimmillään tilanne on parisuhdelain kohdalla, jossa sääntelykohteena on nimenomaisesti rekisteröitäväksi haluttava parisuhde, ja joka eroaa avioliittolain objektista – naisen ja miehen välisestä parisuhteesta – ainoastaan siitä syystä, että toisessa suhteessa seksuaalinen halu suuntautuu vakiintuneesti samaa sukupuolta olevaan ja toisessa puolestaan vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön. Tämä tunnusmerkki on näitä parisuhdemuotoja jakava perustavanlaatuinen kriteeri, joka tulee esille esimerkiksi biseksuaalin kohdalla: biseksuaalisesti suuntautuneen henkilön parisuhteen sääntelyinstrumentti vaihtelee pelkästään tämän kulloisenkin parisuhdekumppanin sukupuolen perusteella. Parisuhdelain esitöihin on myös kirjattu lainsäätäjän eksplisiittinen näkemys rekisteröidyn parisuhteen luonteesta toteamalla, että lain hyväksymisellä ”homoseksuaaleille annetaan mahdollisuus elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan mahdollisimman hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa”.

Avioliittolain viimeisimmän suuremman uudistuksen yhteydessä lainsäätäjä totesi, että avioliitolla korostetaan perheen perussuhteen, eli puolisoiden keskinäisen suhteen, merkitystä. Tuo suhde nähtiin jo tuolloin ”aitona tunnesuhteena”, jonka perusta on kahden ihmisen luottamus- ja vuorovaikuttamissuhteessa. Yhteistalouden purkamista avoliiton päättyessä koskevan lain (avoliittolain) esitöissä huomautetaan, että parisuhde-edellytys viestii suhteen luonteesta. Vaikka seksuaalinen kanssakäyminen ei ole välttämätön, se on tosiasiallisesti usein esiintyvä piirre parisuhteessa ja siksi se totunnaisesti liitetään osaksi parisuhdekäsitteen merkityssisältöä. Esitöiden mukaan parisuhteeseen liittyy tyypillisesti tunnepitoinen sitoutuminen parisuhdekumppaniin, minkä perusteella parisuhdekäsitteen ja sitä kautta lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautuvat muun muassa sukulaisuuteen perustuvat yhteistaloudet. Nimenomaisena uloskirjoitettuna lähtökohtana on siten, että lain säännöksillä pyritään suojaamaan vain parisuhteeseen perustuvia suhteita, minkä vuoksi niitä ei sovelleta muun muassa sukulaisuuteen perustuvaan asumiseen yhdessä. On huomionarvoista, että kun parisuhde käsitetään luonteeltaan osaksi seksuaalisena ja avoliittolaki soveltuu yhteistaloudessa eläviin parisuhdekumppaneihin seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, voidaan päätellä, että lainsäädäntö näkee jo nykyisellään nais- ja miesparien parisuhteet paitsi seksuaalisen ulottuvuuden omaavina myös ei-vahingollisina parisuhteen muotoina ja siten pätevinä sääntelykohteina. Näillä perusteilla pidänkin virheellisenä väitettäsi siitä, että ”kanta jonka mukaan sukupuoliyhdyntä ja avioliitto kuuluvat yhteen (silloinkin kun lastensaannista ei ole riskiä/toiveita), on moraalinen kanta”.

Parisuhdelain säätämistä edeltäneessä keskustelussa lakia vastaan argumentointiin – heikolla menestyksellä – katsomalla, että parisuhde-sanalla viitataan ainoastaan miehen ja naisen väliseen seurustelusuhteeseen. Samalla tavalla yksittäiset ihmiset voivat katsoa, että parisuhteen käsitteeseen ei sisälly oletusta puolisoiden välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, mutta se ei muuta sitä yleistä näkemystä, joka yhteiskunnassa ja sitä kautta lainsäädännössä käsitteen sisällöstä vallitsee. Kömpelö esimerkki havainnollistanee tilannetta: kuntosalitreeniin sisältyy oletusarvoisesti alkulämmittely ja loppuvenyttely, mutta pelkkä punttien nostelukin voidaan nähdä kuntosalitreeninä. Silti useimmat katsovat, että lämmittely ja venyttely kuuluvat olennaisesti lihashuoltoon ja palautumiseen ja että niiden puuttuminen tekee treenistä enemmän tai vähemmän vajaan.

Parisuhteen lisäksi vakiintuneessa kielenkäytössä tunnistetaan käsite ’puoliso’, jolla viitataan laillistetun seksuaalisen suhteen eli parisuhteen osapuoleen. Puolisoita ovat henkilöt, jotka ovat joko aviopuolisoita tai avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä. Parisuhdelaissa säädetään, että sellaista laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen, jollei toisin säädetä. Jos avioliiton kautta tuleva parisuhteiden virallinen suoja halutaan ulottaa nyt parisuhteensa rekisteröimään pystyvien henkilöiden parisuhteisiin, puolison käsitteen ja sen takana vaikuttavan perhekäsityksen olisi avioliittolaissa muututtava vastaamaan sitä, minkälaisena puoliso ja perhe jo nykyisellään nähdään muualla lainsäädännössä. Jos myös avioliittolain mukaisella puolisolla viitattaisiin samanaikaisesti sekä samaa että eri sukupuolta olevaan parisuhdekumppaniin, kyse ei olisi dramaattisesta käsitteellisestä loikasta, sillä tällainen puolisokäsite on jo nykyisellään omaksuttu erimuotoisessa perheoikeudellisessa sääntelyssä