naimalakko

#206: v ronski - Keskiviikkoa sannavain,

Perusteen P pohjalta käymäsi keskustelun epäjohdonmukaisuus käy esille muissakin kantavissa teemoissasi. Lainaan jälleen BP-perustettasi: ”Nykymuotoisen avioliiton (faktuaalisesti ja  loogisesti) käypä perustelu on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa.” Muistutan myös aiemmissa viesteissäsi kannattamaasi perustetta hylkiä ei-heteropareja ”[E]ikö ole perusteltua, että yhteiskunta ottaa erityissuojelukseensa parit, jotka (oletettavasti/toivottavasti) tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologisia jälkeläisiä?” Tarkastellaan näiden valossa esimerkiksi seuraavaa kantaasi:

”- - uuden avioliittolain peruste P - - pitää hahmottaa ja muotoilla sellaiseksi, että se ei heti sovellu moniliittoihin. Nähdäkseni tässä ei pitäisi olla suurta ongelmaa; JP on jo lähellä sellaista perustetta. Mutta jos perustetta ei sittenkään löydy, niin olisi ilman muuta tehtävä päätös laatia laki   lukumääräneutraalista liitosta niin pian kuin mahdollista - -.”

Biologisiin perusteisiin nojautumalla moniavioisuus – yhtenä ilmentymänään vaikkapa yhden miehen ja kymmenen naisen välinen liitto – voidaan nähdä tasa-arvoisena ja kelvollisena vaihtoehtona heteroavioliitolle: eikö ole perusteltua, että yhteiskunta ottaa erityis-erityis-erityissuojelukseensa parit, jotka todella suurella todennäköisyydellä tuottavat ja kasvattavat hervottomat määrät yhteisiä biologisia jälkeläisiä? Ydinperhehän on melko uusi keksintö ja sinällään haavoittuvainen, kun lapsen suojana on vain kaksi vanhempaa.

Kun avioliiton säilymistä heteroiden yksinoikeutena argumentoidaan biologiasta käsin, voidaan perusteen soveltuvuutta laajentaa moniavioisuuteen ja veli-sisar-avioliittoihin saakka. Itse asiassa ajamallasi perusteella P (JP+BP) sinun pitäisi oikeastaan vastustaa nais- ja miesparien avioliittoa ja kannattaa moni- ja sisarusliittoja. On varsin epäjohdonmukaista rajata ne ulkopuolelle silloin, kun käytetty peruste on lasten yhteyden suojaaminen biologisiin vanhempiinsa. Lausettasi ”[H]uomautettakoon, että lakiin parisuhteiden rekisteröinnistä on ilmeisestikin jo livahtanut räikeä piittaamattomuusvirhe: se näyttäisi estävän mm. veljesten ja siskosten parisuhteiden rekisteröinnin!” voisikin omien perusteidesi valossa muokata muotoon, jossa räikeänä piittaamattomuusvirheenä pidetään avioliitolakiin sisältyvää veljesten ja siskosten parisuhteiden kieltävää estettä.

Kommentoin ensin väitettäsi siitä, että ”[O]lemme todenneet sisäsiittoisuus-argumentin tyhjäksi, milloin avioliitto katsotaan vain "juridiseksi oikeustoimeksi" (JP). Esittämäsi syy ei siis ole validi.” Toteat argumentit tyhjäksi juridiseen perusteeseen vedoten, mutta vastauksesi ongelma on, että sinä itse et katso avioliittoa vain yhdeksi oikeustoimeksi muiden joukossa, päinvastoin: sinun mielestäsi avioliitto rakentuu juridisen perusteen lisäksi jonkinlaisen olettamasi biologisen perusteen varaan, jonka puutteen katsot sulkevan esimerkiksi naisparit peruuttamattomasti avioliittolain soveltamisalan ulkopuolelle nyt ja myöhemmin. On myös huomattava, etten ole asettunut samaa sukupuolta olevien sisarusten avioliiton tielle sen vuoksi, että asia olisi jotenkin epäjohdonmukainen, vaan siksi, että insestiavioliittojen ajaminen yhdessä homoliittojen kanssa olisi tämän hetken Suomessa poliittinen itsemurha.

Vastasit aiempaan kysymykseeni "miksi ajaisit avioitumisoikeutta sisko-veli-pareille juridisella perusteella, kun käytössäsi olisi toisilleen ei-sukua oleviin heteropareihinkin soveltamasi biologinen peruste?", johon vastasit jokseenkin myötähäpeää aiheuttaen, että ”BP ei sovellu sisaruspareihin:  sisaruspari ei voi tuottaa lakia rikkomatta yhteisiä biologisia jälkeläisiä; näin ollen ei sisaruspareille ole syytä antaa avioitumisoikeutta”. Nyt vuorostasi argumentoit juridisella perusteella biologista perustetta vastaan.

"’Kun sisaravioliitto hyväksytään, tehdään tietenkin vaadittavat muutokset asiaan vaikuttaviin säädöksiin’

En näe, mikä peruste edellyttäisi rikoslain muuttamista.”

Peruste olisi tietenkin avioliittolain esteellisyysperusteiden muuttaminen. Mitä epäselvyyttä tässä edes voisi olla? Erilaisia säännöksiä - kokonaisia säädöksiäkin – kumotaan jatkuvasti: se on täysin luonteva osa lainsäädännön kehittymistä uuden sääntelyn syntymisen myötä. Yleisesti ottaen ei voida ajatella, että lakimuutos voitaisiin torjua jonkun toisen, sen kanssa vielä ennen lain voimaansaattamista ristiriidassa olevan säännöksen kanssa. Tällaisella perusteella olisi ennen ollut täysin poissuljettua esimerkiksi edellyttää kunnallisen perhepäivähoitajan suostumusta ylityön teettämiseen, koska työaikalaissa selväsanaisesti säädettiin, ettei lakia sovelleta perhepäivähoitoon. Sittemmin työaikalain säännöksen kumoamisen myötä perhepäivähoitajatkin saatettiin työaikasuojelun piiriin. Toisena esimerkkinä voi mainita lain rekisteröidyistä parisuhteista, syrjintäkiellon ja homosuhteisiin sovelletut, heterosuhteita korkeammat suojaikärajat. Kun tiedetään, että Suomessakin on ollut voimassa homoseksuaaliset suhteet kieltävä laki, voidaan päätellä, että edellä mainitut seksuaalivähemmistöjä koskevat lait on voitu säätää sen jälkeen, kun homoseksuaalisuus on dekriminalisoitu.

”Edelleen: joka erottaa, kykenee ilmaisemaan, millä perusteella, P, erottaa. Ensimmäisessä viestissäni tähän keskusteliin kysyin asiaa sinulta. Annoit ymmärtää, että sellaista erottelevaa perustetta ei ainakaan sinun mielessä ole.”

Kannatan nykymuodossaan säädettäväksi ajettavaa tasa-arvoista avioliittolakia, joka mahdollistaisi avioliiton solmimisen samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Tällä hetkellä ainoa loogiselta vaikuttava (ja yleisen keskusteluilmapiirin nojalla pääteltävissä oleva)  peruste on homoseksuaalisuuden tuomitseminen moraalisella/uskonnollisella perusteella. Kannatan myös toisilleen sukua olemattomien vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden välistä avioliittoa. Logiikan nimissä olen myös kertonut, että voisin kannattaa samaa sukupuolta olevien sisarusten välisen avioliiton sallimista, jos joku sellaista lähtee tässä yhteiskunnassa ajamaan (se ei kuitenkaan liity tähän adressiin). Tällaisia liittoja vastustetaan universaalin insestitabun ja homoseksuaaleihin kohdistuvan tuomitsemisen vuoksi. Lisäksi olen katsonut, että voisin logiikan nimissä asettua kannattamaan myös veljen ja sisaren välistä avioliittoa, jos jompikumpi osapuolista olisi sterilisoitu, mutta että olisin valmis keskustelemaan tästä rajaehdosta. Myös tällaisia sisaravioliittoja vastutetaan universaalin insestitabun mutta myös mahdollisten jälkeläisten rappeutuvan geenialtaan vuoksi.

”Sillehän emme voi mitään, että kelpoisista vaihtoehdoista päätetään fiilispohjalta. Näin kai sen pitää mennäkin.”

Vähemmistön edustajana onkin aina erityisen elähdyttävää kuulla, miten oikeuksista päättävä enemmistö pitää perus- ja ihmisoikeusasioissa fiilisperustetta hyväksyttävänä päätöksenteon pohjana.

”Onkin tärkeä, että oppineet valmistelijat pitävät kiinni johdonmukaisuudesta ja ristiriidattomuudesta - kansanedustajien enemmistö ei välttämättä ymmärrä johdonmukaisuuksien osalta lakitekstiä tarkistaa; itseasiassa heidän tuleekin voida luottaa valmistelijoihin, mitä tulee esityksen kelpoisuuteen (faktuaaliseen ja loogiseen oikeellisuuteen). ”

”Osauudistus (tässä jo määritelmällisesti) johtaisi lakiin, joka on epäjohdonmukainen ja yleensä jotain ryhmää aivan ilmeisellä tavalla syrjivä. Laki parisuhteen rekisteröinnistä vaikuttaisi olevan esimerkki tällaisesta syrjivästä osauudistuksesta. Voisin kuvitella, että kansan enemmistö pitää syrjivien, epäjohdonmukaisten tai ristiriitaisten kompromissilakien tietoista säätämistä epäeettisenä ja vakavasti paheksuttavana.”

Sivuhuomiona on sanottava, ettei johdonmukainen lainsäädäntö ole koskaan ollut mikään ihmiskuntaan liitettävissä oleva ilmiö. Lait ovat väistämättä täynnä kompromisseja ja täysin irrationaalisia syrjintäperusteita, jotka selittyvät tietenkin poliittisen toiminnan luonteella: erilaiset intressiryhmät huutavat toistensa päälle ja keskustelua värittävät esimerkiksi epäloogiset uskonnollisväritteiset argumentit, joilla perustellaan milloin mitäkin.

Kansanedustajilla on ”vapaat kädet” (vapaus olla epälooginen) aina kun käsiteltävä asia liittyy seksuaalisuuteen, uskontoon, ydinvoimaan, alkoholiin ja muihin tämänkaltaisiin mieltä kiihdyttäviin teemoihin. Esimerkkinä tällaisessa prosessissa syntyneistä laeista voidaan mainita ns. kehotuskielto eli säännös, jossa säädettiin rangaistavaksi julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien keskinäiseen haureuteen: toisin sanoen lainsäätäjä kriminalisoi kehottamisen toimintaan, joka ei ollut vastoin lakia. Homo- ja heterosuhteita koskevat suojaikärajat poikkesivat myös toisistaan. Viimeisimpänä kansan enemmistö sääti edustajiensa välityksellä edellä käsitellyn parisuhdelain, jota voidaan hyvällä syyllä pitää syrjivänä, epäjohdonmukaisena ja ristiriitaisena kompromissilakina. Insestitapauksien kohdalla avioliittolaki kieltää avioitumisen puolisisarusten kesken, mutta rikoslain insestipykälässä puolisisaruksia ei pidetä lähisukulaisina.

”Pitäisikö oikeus adoptiovanhemmuuteen antaa vain aviossa elävälle (jopa aina molemmille yhtäaikaisesti)? Yksi ajatelta peruste voisi olla se, että lapsella tarjotaan mahdollisuus olla "kuin vanhempiensa biologinen lapsi". Tällöin BP & JP on riittävä ehto/peruste adoptiovanhemmuudelle.”

Kummasti ne biologiset perusteet taipuvat hedelmättömienkin heteroparien hyväksi, vaikka näetkin avioliiton fundamentaalisti suvunjatkamiselle rakentuvana instituutiona. Ja ainahan hyvänä takaporttina on rajata adoptio-oikeus vain avioliittoon kuuluvaksi: avioliittohan oli vain heteropareille.

"’Millä perusteella lain ei sinun mielestäsi pitäisi suojata lapsen yhteyttä yhteen biologiseen vanhempaansa (esim. naispari+toisen biologinen lapsi)?’

Pitäisi suojata (olettaen että yleisesti haluamme suojata lapsen yhteyttä vanhempiinsa). Avioliitto ei kuitenkaan tässä tapauksessa olisi pitämässä yhdessä lapsen biologisia vanhempia, jopa päinvastoin. Eikö tämä ole aivan ilmeistä?”

Se on ilmeistä, kun biologisen perusteesi määrite muuttuukin lennossa tarkentuen muotoon ”lapsen yhteyden suojaaminen biologisiin vanhempiinsa ja näiden biologisten vanhempien pitäminen yhdessä”. Ottaen huomioon, että suomalaisen avioliiton keskipituus on n. yksitoista vuotta, avioliitto ei näytä täyttävän tätä sille asettamaasi uutta tehtävää kovinkaan kummoisesti. Logiikkasi vaatisi avioeron kieltämisen.

Sinänsähän vanhempien avioliitolla ei juurikaan ole merkitystä itse lapsen kannalta. Ainoastaan avioliittolakiin sisältyvä automaattinen isyysolettama joudutaan korvaamaan aktiivisella isyyden tunnustamisella. Perimyssäännökset ovat samat avioliitosta riippumatta, samoin vanhempien elatusvelvollisuus.