Avoin kirje Kirkkohallitukselle

Ef.2:8 jakeessahan sanotaan: "...ette itsenne takia - se on Herran lahja - "!
Mitä meissä itsessämme siis on?
Eihän meissä itsessämme ole ole kuin lihamme, jossa ei ole mitään hyvää! (Room.7:18)
Uuden luomuksen mielihän, jonka saamme uudestisyntymisessä, tulee meihin meidän ulkopuoleltamme; Herralta, ja ei ole siten meitä itsiämme, kuten tuo "...ette itsenne kautta..." tarkoittaa!
(Joh.3:3-8)
Tätä ei Luther huomannut, vaan niputti kaikki tekomme; sekä lihan että uuden luomuksen teot, samaan pakettiin ja näinollen; tämän virheen takia, suuri joukko ihmisiä kulkee kohti kadotusta!
Uuden luomuksen mieli, joka siis tulee meihin; meidän ulkopuoleltamme, ja ei ole näinollen meitä itseämme, ei voi mennä lain allekaan, koska se on Herrasta, ja mikään Herrastahan tuleva ei voi syntiä tehdä, ja lain alle joutuminenkin on myös auttamattomasti; syntiä! (1Kor.5:17, 1Joh.3:9)
Ainoastaan liha voi mennä lain alle, joka siis on meidän uskovien toinen mielemme ja palvelee synnin lakia, Paavalin tavoin, mutta uuden luomuksen mieli ei voi täten mennä lain alle,
kuten edellä totesimme.
Kyse onkin siten siitä, ettemme jää elämään tässä synnissä, vaan kun Paavalin tavoin hairahdumme tuon tuosta palvelemaan synnin lakia, niin että myös nousemme jälleen palvelemaan uuden luomuksen mielellä Herran lakia! (Room.7:25)
"...vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetetavina, niin ette ole lain alla". (Gal.5.16-18)
Eikö tuossa Paavali selvästi tuo esiin sen, mitä haluan Herran armosta sanoa?
Oliko Paavali sitten Hengen kuljetettavana, eli toimiko Herran armo hänen kauttansa?
"Mutta Herran armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Herran armo, joka on minun kansaani". (1Kor.15:10)
Kuten huomaamme, niin Paavalissa; Herran armo, eli uuden luomuksen mieli, teki työtä, joten hän vaelsi Hengessä, eikä lihassa, vaikka hairahtuilikin tämän tästä palvelemaan synnin lakia!
Ja, kuten huomasimme myös, niin Herran armokaan hänessä ei jäänyt turhaksi!
Paavalihan; Herran työtoverina, myös kehoitti meitä vastaanottamaan Hänen armonsa niin,
ettei se jää turhaksi. (2Kor.6:1)
Joten, emmekö väkisinkin päädy siihen tulokseen, että ellei Herran armo saa meissä tehdä työtä, eli saarnata Jeshuan, Paavalin, Pietarin ja apostolien tapaan; katumuksen-, eli lain evankeliumia, niin vastaanotettu Herran armohan siinä jää turhaksi, ja olemme verrattavat yhden leiviskän laiskaan palvelijaan, joka leiviskänsä maahan kaivoi, ja jolle Jeshua kyllä tulee sanomaan varsin kovat Sanat: "Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen;
siellä on oleva itku ja hammasten kiristys". (Matt.25:14-30)
Eikö siis ole vähintäänkin vakavista asioista kyse, jos väärin tulkitaan Raamattua, kuten Luther meni tekemään, tulkitessaan "armosta te olette pelastetut, ette tekojen kautta" virheellisesti?
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole Elämää näkevä, vaan Herran viha pysyy hänen päällänsä". (Joh.3:36)
Tuossakin tarkoitetaan juuri sitä, että uuden luomuksen mielemme täytyy olla kuuliainen Pojalle, jos mielii nähdä Elämän, eikä Herran vihaa!
Kun nyt homoudesta on runsaasti puhetta, niin siinäkin täytyy tämän toteutua, eli hairahtua voimme sen harrastamiseen, mutta emme saa missään tapauksessa jäädä elämään siinä,
vaan olla Hengen kuljetettavina!
Sanoihan Paavalikin: "Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi;
kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita". (1Kor.6:12)
Juuri tähän vapauteen Kristus meidät vapautti! (Gal.5:1)
Paavalihan myös sanoi: "Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja",
eli summa summarum; olkaamme Paavalin, ja siten Jeshuan seuraajia! (1Kor.11:1)
Matt.16:17
Siunausta: et