Mielenilmaus 4.6.2013 lainmukaisen lastensuojelun puolesta

Aikanaan jouduin tehdä itse lastensuojeluilmoituksen, sosiaalitoimi kehoitti niin tekemään jotta he voivat auttaa. Muut keinot olivat heiltä estetyt sosiaalitukien monien puutteiden tähden.

Emme kaivanneet siihen sosiaalityöntekijöitä, vaan olisimme kaivanneet kouluun psykologeja, koulunkäyntiavustajia ym. tukitoimia, lopulta jo erityskoulua. Niiden ovet olivat kuitenkin aina suljetut, "täynnä", sanottiin kun ovia kolkuttelimme.

Maassamme on koulutettu pidemmän aikaa aivan liikaa sosionomeja, joilla ei ole mitään käytännön elämän näkemystä työssään. He ovat korvanneet jopa päiväkodeissa entiset lastentarhan opettajat, kodeissa kodinhoitajat jne. Tämä suunta on aivan väärä.
Perheet tarvitsevat maanläheistä toimintaa, eivät ihmisiä, joille kaikki on vain teorioita ja laskelmia. Lisäksi huostaanotot ovat kannattavia kunnille, jotka voivat huonosti. Lapsista on tullut kasvutalouden eräänlaisia moottoreita tällä osa-alueella.

Ellei tätä suuntaa korjata välittömästi, huonot seurannaiset alkavat kertautua yhä moninkertaisemmin ja seuraukset tulevat olemaan pahat (ne ovat jo nyt pahat, liian monet perheet kärsivät kuin diktatuurissa tämän epäkohdan tähden) ja nämä kostautuvat sukupolvien päähän. Kysymys ei ole aikapäiviin ollut huonovointisista perheistä, vaan yhteiskunnan vääränlaisista sosiaalisista rakenteista.

Toivon teiltä viisautta olla ennakkoluulottomia ja määrätietoista paneutumista tähän häpeälliseen maamme tapaan olla kuulematta kokonaisia perheitä, lapsia, vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, meitä kaikkia, aivan normaaleja perheen äitejä ja isiä sekä kasvavia nuoriamme.