Vastustan tiettyjen koirarotujen kieltolakia

Lapsena (4-8v.) pelkäsin kuollakseni perhetuttumme kahta CHIHUAHUAA. Ne haukku jokaiselle liikkeelle ja äänelle. Juoksi varpaisiin kiinni ja puri(en olis ikinä halunu ottaa kenkii pois ku mentiin kylään), tuli sohvalle viereen murisemaan, hyökkäili käsiin kiinni vaikka istuit paikoillasi. Molemmat teki isot ja pienet tarpeet sisälle, vaikka olivat täys kasvuisia. Käy sääliksi tollasia rääpäleitä joilla ei oo itseluottamusta, että kaikkea vastaan pitää hyökätä.

Tällä yritän kertoa sitä, että agressiivisuus, pelko ja epävarmuus ei oo rodusta kiinni.
Näiden suurin aiheuttaja on omistaja, joka ei osaa/pysty kouluttamaan koiraa ja olemaan sille johdonmukainen johtaja.

Nyt itelläni on kaksi urosta, rotikka ja kääpiöpinseri. Ylimmät ystävät.
Käpi on saanu ihan saman koulutuksen ku isoveikka. Ei räksytä, ei pure ja on "nöyrä". Pienet koirarodut tuppaa olemaan vähän ylimielisiä ja nirppanokkia. Mä häpeisin lenkillä silmät päästä jos mun pojat ei osais käyttäytyy. Se antais musta tosi huonon kuvan koiranomistajana jos kaikki vastaan tulevat pitäis syödä tai muuten vaan pelotella kuoliaaks.

Sitten kun näistä pojista aika jättää, niin uuden koiran hankinta on varmasti pahimman ohi mentyä mielessä. Rodut joista haaveilen ovat staffi, pitti, broholmer, dogo argentino, preza canario, cane corso lista vaan jatkuis :) Mutta toivottavasti näitä unelmia ei eduskunta romuta.