Munkkiniemen puukioskin puolesta

Kesällä Munkkivuoreen muuttaneina puukioski tuli meille heti tutuksi. Se on kuin tervetulotoivotus alueelle ja muutenkin kutsuva maamerkki.

Yhteisöllisyyttä tulisi vaalia, ei karsia. Munkkiniemen puukioski on juuri tällainen yhteisöllisyyden esimerkki ja kaupunginosan sydän. Allekirjoitusten määrästäkin näkee puukkarin arvon yhteisölle. Sydän paikalleen, päättäjät, ja antakaa meidän pitää olohuoneemme. 

Syntyperäisenä Munkkalaisena Puukioski on mielestäni osa Munkkiniemeä, munkkiniemeläisyyttä, Muncca-henkeä. Ilman muuta säilytettävä sellaisena.

Munkkiniemeläisenä Puukkari on minulle tärkeä paikka tavata kesällä ystäviä ja nauttia päivästä kahvin ja jäätelön kera. Kalle on tehnyt kioskista kodikkaan, palvelu on loistavaa ja tunnelma mainio. En voi kuvitella kesää Munkkiniemessä ilman Puukkaria ja Kallea hoitamassa hommaa.

Puukioskilla tapaa tuttuja ja siinä on kiva rentoutua kahvikupposen kanssa. En osaa kuvitella Munkkaa ilman Puukkaria.

Munkkiniemen puukioskin vuokrasopimuksen jatkamiseen nykyisen yrittäjän kanssa on aivan yhtä vahvat perusteet kuin Käpylän ja Karhupuiston kioskien kohdallakin. Kioski on alueen sosiaalinen kohtaamispaikka ollessaan auki toukokuusta syyskuuhun, työllistää paikallisia nuoria ja toimii Helsingin ehkä onnistuneimman bulevardikadun - Munkkiniemen puistotien - päättävänä pisteenä.

Puukkari on ollut osa Munkkaa koko elämäni ajan. Lapsuudessani se oli auki hyvin satunnaisesti, mutta Kallen aloitettua vuonna 1998 kioski on ollut säännöllisesti auki koko kesän ajan, joka vuosi. Puukkari on minulle parveke, jonne voin tulla kahvikupin ääreen lukemaan kirjaa. Puukkari on paikka tavata tuttuja. Puukkari on keskeinen paikka, jossa näkee paljon munkkalaisia, menossa kuka minnekin. Kalle on syntyperäinen munkkalainen, ja puukkari on henkilöitynyt täysin häneen. Hän on pitänyt meidän puukkarista hyvää huolta huomattavasti kauemmin kuin Karhupuiston ja Käpylän yrittäjät omista kioskeistaan. On suuri vääryys, jos Kalle, joka on puukkarimme asiakaskunnankin luonut, ei saa jatkaa yrittäjänä, vaan kioski myydään kenelle tahansa, joka siitä tarpeeksi tarjoaa. Miksi Käpylän ja Karhupuiston kioskit ovat Munkan puukkaria tärkeämpiä?

Munkkiniemen alueelta puuttuu kylätalo, johon kaikenikäiset voisivat kävellä ovesta sisään toimimaan ja tuttuja tapaamaan. On meillä toki nuorisotalo, palvelutalo ja kirjastokin, muttei sellaista vapaasti käytettävää tilaa, johon ikään katsomatta voisi tulla rupattelemaan ja harrastamaan kaikenlaista.

Puukioski Laajalahdenaukiolla on kesäisin tarjonnut vähän kylätalon tyyppisen paikan alueen asukkaille. Marja-ahon Kalle on kioskin pitäjänä omalla toiminnallaan mahdollistanut sen, että puukkarista ja sen ympäristöstä on muovautunut kylätalon omainen "tila". On todella harmi, jos tällainen tapaamispaikka poistuu käytöstämme.

Kallen pitämä puukioski Laajalahden aukiolla on sananmukaisesti Munkan sydän vapusta syyskuun loppuun. Se on kohtaamispaikka, jonka kynnys on tosi matala... ei pukeutumiskoodia, ei sosiaalista koodia, ja sinne on helppo piipahtaa myös rollaattorilla tai pyörätuolilla. Siellä tavataan tutut, luodaan uusia ystävyyssuhteita ja lujitetaan yhteenkuuluvuutta. Parempaa paikkaa vahvistaa yhteisöllisyyttä on vaikea keksiä... ja monelle yksinäiselle Puukkari on päivän kohokohta säällä kuin säällä. Kalle herätti puukkarin henkiin ja on sen ehdoton sielu. Kaikki tuntevat Kallen, ja Kalle tuntee kaikki. Hänellä on myös taito palkata todella herttaista ja ystävällistä henkilökuntaa. Koska Puukkari sijaitsee avoimella paikalla, sitä ei kenenkään paikallisen mielestä sovi koristella riemunkirjavaksi. Hyvä kahvi, tuoreet leivonnaiset ja jätskitötteröt riittävät. Emme tarvitse mitään erityistä "kioskiteemaa" viettääksemme mukavia hetkiä Puukkarilla. Kaupungin myyntiaie herätti täällä tyrmistystä ja kiukkua epäoikeudenmukaisuudesta, jolla kaupunki kohtelee vakiintunutta yrittäjää. Toivomme, että myyntisuunnitelma peruutetaan, ja että Kalle saa edelleen jatkaa kioskiyrittäjänämme.

Puukkari on suosittu ja hyvin hoidettu kaiken ikäisten munkkalaisten yhteinen kohtaamispaikka. Siellä tavataan jätskillä niin naapureita kuin koulukavereita ja siellä pysähdytään vaihtamaan kuulumiset tuttujen ohikulkijoiden kesken.

Nykyinen yrittäjä on onnistunut luomaan puukkarista keskeisen, luontevan ja vilkkaan kohtaamispaikan alueen ihmisille, tunnelma puukkarilla on kuin etelä-eurooppalaisen pikkukaupungin torilla konsanaan. Älkää hyvät kaupungin päättäjät tuhotko tätä kaupunginosamme valopilkkua!

Lippakioskit ovat tärkeä osa Helsinkiläistä perinnemaisemaa ja Kallen kioskista on tullut Munkkalaisten olohuone. Siellä saa rauhassa lukea päivän lehden ja kylmänä päivänä kääriytyä lämpimään huopaan. Lemmikkejäkin on muistettu juomakupilla. Kaikesta näkee että yrittäjä tekee töitä suurella sydämellä. Suuri osa kioskin asiakkaista on iäkkäämpää väkeä jotka eivät nyt kioskin oleessa kiinni tiedä,  että kaupunki aikoo myydä heille tärkeän kohtaamispaikan.