#174: Turvetuotannon päästöt ovat minimaaliset - Maataloudesta jopa kolmasosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä 

 

Voi pyhä yksinkertaisuus! Se, että kuormitusta syntyy muistakin maankäyttömuodoista niin ilmaan kuin vesiinkin ja että niiden hillitsemiseksi tehdään työtä, ei tosiaankaan tarkoita, että syntyvää säästöä tulisi käyttää turvetuotannon maksimaaliseen lisäykseen. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä turvetuotannon laajenemisen toinen aalto ja ne virheet, joita 70-luvun päättömyyksissä tehtiin aiotaan kerrata tulevina vuosikymmeninä. Turvetuotannon arkistot makaavat järvien pohjassa. Sieltä ne kuormittavat järviä humukseen sitoutuneiden ravinteiden vääjäämättömästi vapautuessa vesistöihin. Näiden päälle tupataan uutta kuormitusta. Erityisesti matalat latvajärvet, joissa veden viipymä on pitkä, toimivat suoranaisina laskeutusaltaina. Humusta voi olla metrikaupalla ja vapaata vettä sen päällä vain vähän. Kyse ei todellakaan ole vain viihtyvyyshaitasta. Ei siinä happamassa, pimeässä ja rautapitoisessa mönjässä elä suurin osa järvien eliöistäkään. Vesien tasapaino järkkyy. Tilanteesta voi olla toki etua joillekin eliöryhmille, kuten leville. On selkeä ero niillä humusjärvillä, jotka ovat joko a) luontaisesti humusjärviä b) humusjärvityyppejä ja metsätalouden kuormaa saaneita tai c) näitä molempia ja lisäksi vielä turvetuotannon kuormittamia. Viimeksi mainitun ryhmän järvet ovat surkeassa tilassa. Jopa turvetuotanto itsekin on hiljaa todennut, että näiden järvien saattaminen hyvään tilaan on ylivoimaista. Osa näistä järvistä saa vielä maataloudenkin kuorman, mutta on lukemattomia turvetuotannon peruuttamattomasti pilaamia järviä, joissa maatalouden kuormitus on vähäistä. Sen sijaan loppuun kaluttujen ja köyhien turvemaiden jälkikäyttö vaatii lannoitusta, jotta mikään voisi jatkossa kasvaa. Ruokohelpipellot lannoitetaan, suopelloiksi jääneet maa-alueet saavat yleisesti jopa lietelannoitusta. Turvetuotanto pesee tässä vaiheessa kätensä ja kuormitus siirtyy maatalouden piikkiin! Turvetuotannon lupakäytäntöjen korjaamisessa ja todellisen kuormituksen paljastamisessa on paljon työtä! Mutta juna kulkee. Vastuuttomuuden ja väistelyn ja vääristellyn propagandan aika käy vähiin. Huoli vesistöistä on saanut jo kansalaisliikkeen aikaiseksi. Kasvihuonepäästöjen kohdalla kansainvälinen paine hoitaa asian.

#175: Se siitä minimaalisuudesta - Re: Maataloudesta jopa kolmasosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä 

Oikeaa ja asiallista tietoa edellisessä kirjoituksessa.

Esimerkiksi Puulavesi määritellään kirkasvetiseksi, hiekkapohjaiseksi, kivikkorantaiseksi ja niukkakasvustoiseksi vesistöksi. Sitä se varmaan vielä osittain onkin, mutta mm. Siikavesi on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikan muuttunut täysin em. kuvauksesta.

24.6.2010 Keski-Suomen Ely-keskuksen ottamassa vesinäytteessä vesi luokitellaan perinteiseksi suovedeksi, määritellyt arvot poikkeavat täysin perinteisestä Puulan vedestä. Veden pinnalla kelluvan turpeen näytteenottajat totesivat todellakin turpeeksi, myöhemmässä kirjallisessa määrittelyssä sen alkuperää ei osattu (haluttu?) kertoa. Eihän siis ole ihme, että sekä pohja-aines, veden koostumus ja väri sekä rantojen soistuminen uusine, alueelle kuulumattomine rehevien seutujen kasveineen, on muuttanut koko ekosysteemin.

Suovesi tulee soilta, turve samoin. Olematon maa- ja karjatalous ei enää rasita Siikavettä, olkoonkin että senkin jalanjälki vielä näkyy järven tilassa.