#12: -  

 Tämä on kyllä virheellinen väite. Oma veljeni aikoinaan kävi kyseisen ala-asteen ja häntä kiusattiin todella armottomasti! Alakoululaiset harvemmin ystävystyvät muiden kuin oman ikäistensä kanssa (muistan omalta ajalta vielä kirkkaasti että nuorempien kanssa leikkiminen oli ehdoton ei) ja kun omaa ikäluokkaa on vain se yksi ainoa luokka, on ns "vaihtoehdot" hieman vähissä. Poikia veljeni luokalla oli noin seitsemän, jotka sitten yksissä tuumin alkoivat piinata kilttiä "nörttiveljeäni". Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun veljeni aamulla lähti silmät kyynelissä kouluun.  

En muutenkaan ymmärrä väitettä, että kiusaamista ei esiintyisi pienessä koulussa. Kiusaajia on kaikkialla, valitettavasti. Voisi myös luulla, että asia huomattaisiin helpommin pienessä koulussa, tämäkään ei totta. 

Itse vietin puolet ala-asteesta aikoinaan suuremmassa koulussa, josta vaihdoin Järvensivun pieneen kouluun. Suuressa koulussa minulla oli paljon kavereita, sillä kaikki saman ikäiset olimme suurta sekavaa kaveriporukkaa. Pienessä koulussa tilanne oli toinen ja ulkopuolelle jääviä ns "joukkoon kuulumattomia" oli paljon enemmän. Ikävää. 

#20: Entinen järvensivulainen - Re:  

 Tämä on ikävä fakta että Järvensivulla on esiintynyt vakavaa kiusaamista. Kiusaamiseen on puututtava aina rankalla kädellä! Koulun lakkauttamisella ei tätä ongelmaa kuitenkaan ratkaista. Epävarmuus koulun kohtalosta tuo myös opettajakuntaan tuulisuutta ja kurinpito höltyy sijaisten ja vaihtuvien opettajien vuoksi.

#20: Entinen järvensivulainen - Re:  

 Kaikissa kouluissa esiintyy kiusaamista ja on silmien sulkemista sekä huolestuttavaa välinpitämättömyyttä mikäli asia kielletään. Oikeampi tapa on myöntää asia ja tarttua toimeen ja tehdä asialle jotain. Kun oppilaiden ja opettajan kemiat toimivat on kiusaamistakin paljon vähemmän. Vanhimman pojan kohdalla opettajayhteistyö toimi ensimmäiset 3 vuotta oli sama opettaja, joka rakensi luokasta yhtenäisen ja toisiaan auttavan ja yhtenäisen. Koulun jälkeenkin tytöt ja pojat kävivät yhdessä pelaamassa ja leikkimässä. Neljännelle tuli eri opettaja, mutta onneksi Leena-ope oli rakentanut vahvan yhtenäisen porukan. 5-6lk tuli opettaja joka tavallaan jatkoi Leenan jalanjäljissä ja uskon että yläasteelle siirtyi taitava porukka, joka pitää edelleen yhtä vaikka ovatkin useammalla luokalla. Nuoremman kohdalla ensimmäisellä luokalla oli 1 opettaja, toisella toinen, kolmannella kolmas, neljännellä ja viidennellä neljäs ja koko ajan suurimäärä vaihtuvia sijaisia. Onko sitten ihme että tämä luokka, jossa kaikilla oli vielä urheiluharrastus eli lapset olivat aktiivisia, oli hyvin levoton? 

Hyvin paljon luokkahenki ja kouluhenki on kiinni myös opettajista. Järvensivun koulun asemasta soutaminen ja huopaaminen ei houkuttele varmastikaan opettajia hakeutumaan juuri Järvensivulle. Kuitenkin juuri pienille koululaisille pysyvyys on tärkeää. Järvensivun koululla, kyläkoululla keskellä kaupunkia, on mahdollisuudet luoda hyvä ja turvallinen oppimisympäristö lapsille ja kasvattaa lapsista rohkeita, uteliaita ja perusluottamuksella varustettuja ihmisiä.

Koulupolun pitää alkaa mahdollisimman läheltä kotia. Järvensivun koulu lähikouluna on loistavalla sijainnilla pienten koululaisten kannalta. Ei isoja teitä ylitettävänä, koko Iidesrannan pystyy kävelemään tai pyöräilemään puistokävelytietä koululle. 10 vuoden aikana, jonka Järvensivulla asuimme en muista yhtäkään jalankulkijan liikenneonnettomuutta auton kanssa. 

Toivottavasti järki voittaa tässäkin asiassa. Vai oliko 5-6 luokkalaisten siirrossa Sampoon oikeasti vain kyse siitä että saadaa koulun opidkelija määrä vähentymään ja seuraava perustelu Järvensivun koulun lakkauttamiselle siitä?