Kristilliset arvot, usko, lähimmäisen rakkaus, raittius, perhe, auttaminen, rehellisyys, jne jne. ovat ilman muuta mielestäni erittäin tärkeitä ja meidän kannattaisi taas innostua ja palaa niitten edistämisessä!

Uskon ei tarvitse olla ahdistunutta pohtimista, vaan rokkaavaa, myönteistä olemista ja tekemistä! Usko on jees!

Mitä tulee hinduihin ja muslimeihin (edellinen kommentoija), väittäisin, että elämäniloisen, tervehenkisen uskon sisäpuolelta asiaa katsoessaan kokee, että Jumala vaan jotenkin hoitaa ja pohtii kaikki asiat, ja "helvetin välttelemisestä" ei olekaan kyse. Kun taas ahdistuneesta, suorittavasta uskosta käsin asiat vaikuttavat vain huonolta: olis pakko evankelioida, olis pakko käännyttää, voi voi.

Toimivan uskon todellinen olemus on kuin hyvä rock'n roll, sitä ei voi vastustaa. Siksi sitä ei tarvitse edes tuputtaa. Kuuntelin kerran keikka-alueen aidan takaa Hanoi Rocksin laulavan Come on the rising wind..jne.. kerran, ja sekin oli minulle uskovana hengellinen kokemus...

http://perttupulkkinen.wordpress.com

#10: Perttu Pulkkinen - Ilman muuta

Kristillisiin arvoihin kuuluvat myös valitettavasti homofobia, naisvihamielisyys ja kreationismi? Näitäkö myös kouluopetukseen? Onneksi fundamentalistikristityt ovat Suomessa vähemmistö, joka pienenee vuosi vuodelta.