”Poliitikon maine on pienestä kiinni
julkaistu tänään klo 16:52, päivitetty tänään klo 17:37
Hyvän maineen hankkiminen vie poliitikolta vuosia, mutta särö syntyy yhdessä yössä, sanoo poliitikkojen imagoja tutkinut professori Erkki Karvonen.
Viime aikoina poliittiset sotkut ovat koetelleet erityisesti Pirkanmaata. Pirkkalan pormestarirallin ja kansanedustaja Marja Tiuraan kohdistuneiden loikkausepäilyjen kaltaiset julkiset likapyykkitalkoot syövät Karvosen mukaan koko poliittisen kentän uskottavuutta.
- Koko teollisuudenala leimautuu. Luottamus poliittisiin puolueisiin on perinteisesti ollut hyvin alhaalla. Vain 11 prosenttia vastaajista kertoo tutkimuksissa tuntevansa suurta tai melko suurta luottamusta poliitikkoja kohtaan ja yli 60 prosenttia luottaa poliittisiin päätöksentekijöihin vähän tai hyvin vähän.
Epäluulo poliitikkoja kohtaan istuu tiukasti kansan syvissä riveissä.
- Kansan keskuudessa ajatellaan helposti, että eduskunnassa ajetaan omaa etua, että puolue on tärkein ja että siellä politiikan kentällä vaan pelataan. Ei tunnu siltä, että ajetaan meidän asiaa.
Imago kolhiintuu herkästi
Esimerkiksi Marja Tiuran imagoon jäänee parin vuoden mediamylläkästä ja kohuista syvä kolhu.
- Ihmisten mieleen on iskostunut epäluottamus ja Tiuran brändi kärsinyt, Karvonen sanoo.
Oma persoona on tärkeä työkalu myös vastoinkäymisten sattuessa. Hyvä imago suojelee poliitikkoa sana sanaa vastaan -tilanteissa.
- Tosin vaikka epäilys myöhemmin osoittautuisi vääräksi, mielikuva epätotuudellisuudesta jää helposti elämään vaikka poliitikon maine puhdistettaisiinkin.
Joskus kansa menee ryvetetyn puolelle ja skandaalikäry näkyykin tukiääninä seuraavissa vaaleissa.
- Ihmisistä saattaa tuntua, että media on lyönyt liikaa, ja sitten mennään lyödyn puolelle. Tämähän on oikeastaan aika luonnollinen reaktio.
Ei vielä Amerikan malliin
Suomessa ei Erkki Karvosen mukaan vielä tehdä järjestelmällistä työtä imagon eteen.
- Jokainen poliitikko käy tosin varmasti esiintymiskoulutuksissa. Luulen, että tällainen järjestelmällinen imagonrakennus on meillä kuitenkin vielä vähäisempää kuin vaikkapa anglosaksisissa maissa.
Tuleviin vaaleihin valmistautuvalle poliitikolle Karvosella on varsin yksinkertainen pärjäämisresepti
- Täytyy tehdä hyvää, elää ja toimia nuhteettomasti, jotta ei olisi mitään ryvettävää. Katteeton brändi ei pötki pitkälle. Tuotteen pitää olla kunnossa ja siitä pitää viestiä oikein.
Joskus poliitikko joutuu kuitenkin median riepoteltavaksi, syystä tai syyttä. Imagon kannalta paras tapa selvitä kohuista on rehellisyys, Karvonen sanoo.
- Yleensä poliitikot käyttäytyvät mediamylläkässä kuin oikeussalissa. He eivät myönnä muuta kuin mitä esimerkiksi media saa selville. Näin prosessi pitkittyy, ja saattaisi olla helpompaa kun kertoisi heti, mitä asioita on omallatunnolla.
YLE Tampere / Anna Sirén”

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Politiikka on kovaa peliä ja vain suuret kokonaisuudet ja äänestäjämäärät pitävät ehdokkaat pirteinä. Kuka ajaisi juuri minun asiaa?

Miksi huumeet pitäisi laillistaa? Eli juutuubin Milton Friedman - Why Drugs Should Be Legalized ja villeiivarisen huumeblogi kertaavat täällä keskusteluissa käytyjä asioita - ansiokkaasti esitetään laillistamista puoltavia asioita.

Friedman taitaa jotenkin verrata kannabiksen käytön moitittavuutta itsensä lihavaksi syömisen moitittavuuteen. Liikalihavuus onkin jo nyt tulevaisuuden suurimpia terveysriskejä ja altistaa selvästi erilaisiin sairauksiin ja ennen aikaiseen hautaan. Ei tule kannabisveroa eikä tule läskiveroa. Kuitenkin näistä pitäisi ensin tulla läskivero. Ylimääräisen energian syömistä ja läskin kertymistä ei kai kukaan millään säätäisi rikokseksi (, sillä plösöjen joukko vain kasvaa!). Ei tunnu lähtevän minultakaan pääsiäiskilot eikä vielä joulukilotkaan.

Ajatus kaikkien vihannesten ja heinien vapaasta kasvattamisesta, kaupasta ja käyttämisestä olisi linjakasta jatkumoa EU:n nykyaikaiselle vapaalle työvoiman, rahan ja tuotteiden liikkuvuudelle. Hetken se vaan kirpaisisi, kun kannabisheinääkin punnittaisiin kauppojen hedelmäosastoilla, tupakkahyllystä valittaisiin sopivasti kannabista sisältävä tuote ja lapsille näytettäisiin kuinka kohtuullisesti kaikkea on hyvä nauttia. Aluksi kauppiaat joka portaassa yrittäisivät tietysti pitää kireitä hintoja ja kotikasvatus leviäisi jokaisen halukkaan kotiin ja puutarhaan. Tarjonnan lisääntyessä hinta romahtaisi eikä varsinkaan verollinen tuote menisi ollenkaan kaupaksi. Muutamassa vuodessa vakiintuisi sivistynyt kannabiskulttuuri, jota raittiitkin arvostaisivat ja entiset huumebisnesmiehet lopettaisivat rötöstelyn. Pian perässä vapautettaisiin myös muut huumausaineet eikä mitään huumeongelmaa enää olisi. Luulen, että asia myös jää tälle ajatuksen / haaveen asteelle. Tällä haaveilevan kokeilun tiellä on jo useita valtiota ja mielestäni kannattaa ainakin ensin katsoa kuinka heidän käy.

Tanskassa ainakin kannabis on jo saanut takapakkia. Mitään vapaakaupunkia ei enää ole.

#1779: Kimmo Tamminen - Kenelle kannabis totuudentorveksi?