#2531: -

Suomi ei tosiaankaan ole ainoa maa missä turvetta on. Turve-esiintymiä on noin 180 eri maassa ympäri telluksemme. Yhteensä turvemaiden pinta-ala on noin 400 miljoonaa hehtaaria eli noin neljä miljoonaa neliökilometriä. Jos suhteutetaan tuo pinta-ala maapallon karttaan, niin se peittäisi likipitäen Euroopan Unioniin kuuluvien maiden yhteispinta-alan. Eli varsin merkittävästä kokoluokasta on kyse.

Suurin osa turvemaista on täysin koskemattomia tai lähes luonnontilassa olevia. Luonnontilaisten soiden alue kattaa likimain 80 prosenttia maailman turvemaista. Ylivoimaisesti suurin osa hyödynnetyistä soista on maatalouskäytössä, jonka osuus on noin 300 000 neliökilometriä. Seuraavaksi suurimpana tulee metsätalous, jonka vastaava pinta-ala on noin 150 000 neliökilometriä. Tropiikin maissa soita on kuivatettu erityyppisiin tarkoituksiin noin 120 000 neliökilometrin suuruinen alue. Kasvuturvetta tuotetaan maailmassa noin 2 000 neliökilometrin alalla. Energiaturvetta samoin noin 2 000 neliökilometrin suuruisella alueella.

Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa. Suomen pinta-alasta noin 26 prosenttia on turvemaita. Ei ihme jos maamme nimeksi on tullut Suo....mi.  Suurimmat turvemaan pinta-alat ovat Siperiassa ja Kanadassa, mutta esim. Kanadassa soiden osuus ko maan pinta-alasta on Suomeen verraten paljon pienempi, noin 12 prosenttia. Tropiikin maista Indonesiassa on suurimmat suoalueet. Maan pinta-alasta noin 11 prosenttia on soita, tämä vastaa noin 20 miljoonan hehtaarin suuruista aluetta.

Kanadassa ja Venäjällä on pinta-alallisesti siis suurimmat suoalueet ja samalla suurimmat potentiaalit hyödyntää niitä. Kuten kaikki varmasti tiedämme, nämä maat ovat maailman suurimpia öljyn ja maakaasun hyödyntäjiä. Heidän energiavalttinsa on näissä esiintymissä. Heidän ei ole vielä tarvinnut ottaa soita laajamittaiseen käyttöön koska öljyä ja kaasua heillä riittää vähintään vuosikymmeniksi ellei sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Uusia esiintymiä löytyy jatkuvasti.

Molemmissa em. esimerkkimaissa käytetään turvetta toki hyödyksi. Venäjältähän (silloisesta Neuvostoliitosta) juuri aikoinaan Suomeen tuli perustekniikka turvetuotannolle, joka tosin nopealla aikataululla muutettiin kotimaiseksi kaikilta osin. Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin ns. tavaranvaihtopöytäkirjassa oli määritelty oma pykälä jonka vuoksi Suomi vastaanotti määrätyn summan mukaisesti turvetuotannon koneita ja laitteita. Venäjällä on pitkät perinteet omalla tekniikallaan tuottaa turvetta. Samoin Kanadassa on turvetuotantoa, lähinnä kasvuturvetuotantoa. Molemmissa maissa on suunnitelmat valmiina turvetuotannon laajamittaiseen käynnistämiseen. Se tulee eteen siinä vaiheessa kun joskus tulevaisuudessa öljy- ja maakaasuvarat loppuvat.

Suomen suurina energiavaltteina ei ole muita kuin turve ja puu. Se on meidän öljymme ja maakaasumme. Ilman muuta kotimaisia energialähteitä on käytettävä. Näin kaikki maat tekevät joilla on vähänkin joitain omia energiantuotanto mahdollisuuksia hyödyntää maansa rajojen sisäpuolella. Miksi tuoda yli 70 prosenttia energiasta ulkomailta jos itsellämme on omat valtavat energiareservimme käytettävissä? Suomeen tuodaan erilaisia energiatuotteita vuosittain suunnilleen samalla miljardimäärällä kuin Suomi ottaa lisää velkaa!! Aikamoista hölmöilyä. Onneksi päättäjät puoluekannasta riippumatta ovat alkaneet huomata tämän tosiasian. Olemme täysin riippuvaisia tällä hetkellä Venäjältä tuotavasta energiasta. Venäjä on melkoisen arvaamaton maa. Haluammeko olla tällaisen maan "peukaloruuvissa"?

#2533: - Re:

Olipa oivallisesti referoitu tuo tekstin alku Wikipediasta jättämällä pois kaikki turvetuotannolle epäedulliselta kuulostava aineisto. Lopputeksti oli taas sitä entisen toistamista. Hei halooo! kerro jotain uutta!!!

Kuten aiemmin oli aiheesta keskustelua, että jos haluaa kertoa jotain toisen sanomaa, niin linkki riittää kuten tässäkin tapauksessa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suo

jälkimmäisten kappaleiden sisällön olis voinut linkittää myös esim.

kts. kommenttini 2xxx