#288: Yksi ääni meni muualle - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Loogisesti sannavain,

”No jos avioliitto on sopimus miehen ja naisen välillä, ei kahden samaa sukupuolta olevien, miten tuo toteamus ei pitäisi faktisesti tällä hetkellä paikkaansa.”

Kirjoitit, miten ”[A]violiitto on yhteiskunnan päättämä instituutio ja vaikka se kuinka kierrettäisiin, perusteet silloin on kulttuurissa ja ihmisten välisessä sopimisessa”, mistä tietenkin olen kanssasi samaa mieltä, mutta jatkoit seuraavassa viestissäsi, että tuo liitto olisi ”yhteiskunnan määrittämä sopimus miehen ja naisen välisestä liitosta” aivan kuin se olisi jonkinlainen lopullinen totuus ja että ihmiset eivät voisi sopia myös toisin (kuten monessa länsimaassa on jo tehtykin).

”Avioliiton perustarkoitus on perhe ja suvun jatkaminen. Sitoudutaan yhteiseloon, johon odotetaan jälkipolvia. Avioliiton tarkoitus on perheen muodostus, tärkein avioliiton perintö on suvun jatkuminen.”

Olen käsitellyt tätä teemaa kyllästymiseen saakka edellisissä kirjoituksissani, enkä totta puhuen viitsisi toistamiseen käydä samoja asioita läpi. On valitettavaa, että esität viestistä toiseen sellaisia perusteita, joita olen jo edellä kommentoinut useiden sivujen verran. Valitettavammaksi asia muuttuu kun muistamme, että kommenttisi ovat ns. sivustahuutelijan kommentteja keskusteluun, jota kävin toisen kirjoittajan kanssa, ja että tuottamastamme valtavasta tekstimassasta huolimatta nostat uudestaan ja uudestaan esille samat virttyneet perustelut.

Kertauksen vuoksi: avioliittolain mukaan avioliiton tarkoitus on sitoa kaksi henkilöä toisiinsa juridisesti ja taloudellisesti. Laki säätelee lähinnä puolisoiden taloudellisia suhteita. Avioliiton solmiminen ei edellytä suvun jatkamista lisääntymällä biologisesti tai adoptoinnin kautta. Avioliitto ja perheen perustaminen ovat käsitteinä ja käytännössä erkaantuneet toisistaan. Kirkko tai yhteiskunta eivät esimerkiksi enää puutu ”susiparien” elämään. Jos avioliiton lakiin kirjattu tarkoitus olisi perheen muodostus, sen solmiminen olisi lain nojalla kielletty esimerkiksi vaihdevuodet ylittäneeltä naiselta. Myös nais- tai miesparin ja tämän mahdollisten lasten muodostama yksikkö on perhe, vaikka kuinka haluaisit pidättää itselläsi oikeuden määrittää ja normittaa ”oikean perheen” käsitteen sisältöä.

”Kristillisen avioliiton, johon meidän avioliittokäsitys kulttuurillisesti pohjaa juontuu juutalaisesta avioliittokäsityksestä.”

Oikeusjärjestelmämme ja lainkäyttömme pohjautuu antiikin Rooman käytäntöihin, joten olisi loogista, että esimerkiksi tuomioistuimissa vala vannottaisiin ylijumala Jupiterin kautta. Ylipäänsä oikeusjärjestelmäämme tehtäviä muutoksia olisi peilattava tähän historialliseen ja kulttuuriseen perintöön esimerkiksi naisten oikeuksia tarkasteltaessa: oikeuskäsityksemme kulttuurinen pohja selvästi kehottaa meitä eväämään naisilta kansalais- ja poliittiset oikeudet.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen instituution kristillisellä historialla on myös varsin riemukasta. Kristillisten arvojen nojalla on vastustettu milloin mitäkin, muun muassa aviottomien lapsien perintöoikeutta isiensä perintöön, kuolemanrangaistuksen lakkauttamista, naisten äänioikeutta, avioeron mahdollistamista ja homoseksuaalisten suhteiden dekriminalisointia. Kristityt kansanedustajamme ovat vastustaneet johdonmukaisesti kaikenlaisten parannusten tekemistä seksuaalivähemmistöjen oikeusaseman suhteen. Ideaaleimmillaan tilanne on tällä hetkellä Ugandassa, jossa yhdysvaltalaiset herätyskristilliset lietsovat uudestisyntyneitä afrikkalaisia kristittyjä tappamaan homoseksuaaleiksi tunnettuja tai epäiltyjä henkilöitä: siinäpä mallia myös suomalaisille lainsäätäjille.

”Perhelaiksi siitä ei ole, ei kenelle tahansa, joka ei luontaisesti kykene saamaan lapsia voi antaa automaattista mahdollisuutta saada lapsia.”

Avioliittolaissa säädetään oikeudesta vieraslapsiadoptioon: toisin sanoen esimerkiksi hedelmättömälle heteroparille on annettu ”automaattinen” mahdollisuus saada lapsia, vaikka he eivät luontaisesti siihen kykenisi. Luonnollisuuteen ja luonnonvastaisuuteen perustuvat argumentit on tässäkin adressikeskustelussa useaan kertaan todettu heikoksi tavaksi puolustaa mitä tahansa asiaa.

”Osa homopareista kykenee, toisilla lapset ovat seuranneet kyvyttömyydestä pitää kiinni alkuperäisestä perheestään.”

Ala-arvoista ja ylimielistä, mutta toki odotettua kommentointia kristilliseltä arvopohjalta ponnistavalta heteroseksuaalilta.

”Olemme sitoutuneet, että lapsen etu huomioidaan ensimmäisenä.”

On vaikea hahmottaa lapsen edun toteutumista nykytilanteessa, jossa perheet erotellaan ei-biologisen vanhemman sukupuolen mukaan.

” - - miesparien osalta asia on harkittava tarkkaan.”

Samaan syssyyn voidaan esimerkiksi ottaa huostaan kaikki yksinhuoltajaisien lapset. Kahden isän ja heidän lapsiensa muodostamalta perheeltä on myös riisuttava kaikki nykyiset vähäisetkin oikeudet. Kannattaa lisäksi vahtia, etteivät heteroperheissäkään lapset jää pitkäksi aikaa yksin isänsä kanssa. Olemmehan sitoutuneet siihen, että lapsen etu huomioidaan ensimmäisenä.

”En ole sanonut, että tämä adressi”

Viittaan edelliseen kirjoitukseesi, jossa toteat:

”Avioliittoa haluttiin muuttaa perinteisen perhekäsityksen ulkopuolelle, parisuhdelaiksi. Tätä adressia katsoen jo reilu puoli promillea väestöstä on vahvasti asian takana.”

” - - koko aiheen käsittely ja Vihreiden masinoima hyökkäys kirkkoa vastaan.”

Vaaleissa homoseksuaalien ja kirkon välistä juopaa pitivät esillä kristillisdemokraatit, joiden yhdeksi kantavaksi pääteemaksi nostettiin nimenomaisesti tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen jopa siinä määrin, että se nimettiin kynnyskysymykseksi. Puolueena KD profiloitui raivokkaasti perinteisen avioliiton kannattajaksi, mutta silti puolue menetti kannatustaan ja sen mukana yhden kansanedustajan. Mitä ilmeisimmin avioliittoteema ei ollut ratkaisevassa osassa kevään eduskuntavaaleissa.

”IL:n mukaan valituista kansanedustajista 60% on nykyisen avioliittolain kannalla.”

Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella (183/200) vastavalituista edustajista 90 kannattaa ja 93 vastustaa ulkoisen adoption mahdollistamista myös nais- ja miespareille. Adoptio-oikeutta kannattaa ylivoimainen enemmistö sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton, RKP:n ja vihreiden edustajista. Kokoomuksen osalta puolet kannattaa ja puolet vastustaa sitä. Myös pieni osa perussuomalaisista ja keskustalaisista kansanedustajista lukeutuu uudistuksen kannattajiin.

Adoptio-oikeuden kannatuksen nousu on ollut positiivinen yllätys. Parisuhdelain ja avioliittolain välisistä eroista suurin on oikeus ulkoiseen adoptioon. Pienempiä ovat sukunimilain ja isyyslain soveltaminen. Jos vieraslapsiadoptio sallitaan myös nais- ja miespareille, avioliiton säätäminen tasa-arvoiseksi on vain ajan kysymys. Adoption sallimisen jälkeen kahden rinnakkaisen mutta sisällöltään lähes identtisen lain ylläpitäminen näyttäytyy yhä enemmän heikosti perusteltuna parisuhdeapartheidina.

”Vaikutusta vihreiden menestykseen on toki vaikea sanoa, mutta tilastollisesti muutos on sitä luokkaa, että voi matemaattisestikin todeta sillä olleen vaikutusta.”

Onko siis niin, että katsantosi mukaan vihreiden avioliittokanta vaikutti negatiivisesti vihreiden omiin äänestäjiin ja positiivisesti toisten puolueiden äänestäjiin? Sinun mukaasi puolue siis menetti viisi kansanedustajaa siksi, että voimakkaasti kaikenlaisten vähemmistöjen oikeuksia läpi puoluehistoriansa puolustanut puolue ilmaisi vaaleissa tukensa nais- ja miespareille ja näiden perheille? Sinun mukaasi tuhannet vihreiden äänestäjät siis yhtäkkiä äkkäsivät, että puolue tukeekin vähemmistöjen oikeusaseman parantamista ja käänsivät puolueelle selkänsä?

Toiselta kannalta tarkastellen taasen ilmeisesti katsot, että vihreiden liberaalit kannanotot herättivät toista aatemaailmaa kannattavat ihmiset äänestämään joukolla ehdokkaita, jotka profiloituivat nimenomaan tasa-arvoisen avioliittolain vastustajina? Tällaisia ehdokkaita löytyi lähinnä kristillisdemokraattien riveistä, jotka harvenivat yhdellä vaalitappion myötä.

Sen sijaan sekä kokoomuksesta että vasemmistoliitosta meni läpi uusia ehdokkaita, jotka suhtautuvat myönteisesti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Kokoomus näyttää nyt uudessa eduskunnassa edellistä paljon suvaitsevammalta puolueelta. Vihreät näyttää vuotaneen oikealle kallistuvia äänestäjiään arvoliberaaliin kokoomukseen ja punavihreitä äänestäjiään vasemmistoliittoon. Syiksi on esitetty epäonnistunut ydinvoimaratkaisu, myötäileväksi syytetty hallitustaival, vihreän aatteen unohtaminen ja tietynlainen rohkeuden puute. Syyksi ei ole esitetty homojen oikeuksista huolehtimista – paitsi tietenkin tässä keskustelussa.

Tasa-arvoisen avioliittolain toteutuminen ei kuitenkaan perussuomalaisten tulevan hallituskauden valossa näytä tällä hetkellä realistiselta. En huomannut yhdenkään perussuomalaisen kampanjoivan nimenomaan tasa-arvoisen avioliittolain vastustajana saati että olisin havainnut persujen yleisen vaalikampanjan rakentuneen tämän teeman ympärille. Sen sijaan äänestäjiin näyttää vedonneen muukalaisvastaisuus, eurooppakielteisyys, herraviha ja orastava nationalismi – teemat, joiden kannattajat harvoin briljeeraavat minkäänlaisilla vähemmistöryhmiä tai vaikkapa ympäristöä koskevilla arvoilla. Tällainen on tietenkin ymmärrettävää, kun uusien kansanedustajien joukkoon mahtuu henkilö, jonka mielestä ihmisarvo ei kuulu kaikille yhtäläisesti, tai henkilö, jonka ”aika ei kulu telkkarin, radion tai lehtien ääressä, kun hän ei sellaisia omista tai tilaa”.