Kuvataide kateissa Helsingin Sanomissa

KUVATAIDE KATEISSA HELSINGIN SANOMISSA

Taidenäyttelyt ovat taiteilijoiden ja galleristien tuottamaa, kaikille avointa keskeistä kulttuuritoimintaa. Helsingin Sanomat on Suomen ainoa valtakunnallinen sanomalehti ja perinteisesti kantanut vastuunsa kansallisen kulttuurin esiintuojana ja kommentoijana. Tämä rooli näyttää nyt olevan romuttumassa ainakin kuvataiteen osalta.

Vireään kulttuurielämään kuuluu ennen kaikkea helposti hahmotettava ja tavoitettava informaatio taiteen kentästä. Kulttuurista tulee vain sisäpiirin harrastus, jos taide on kansalaisille kovin vaikeasti saavutettavissa.

Kuvataiteen ystävinä ja Helsingin Sanomain lukijoina olemme pahoillamme, että pääkaupunkiseudun kuvataide-elämää on päivälehtemme kautta nykyään yhä vaikeampi seurata.

Nyt -liitteessä ilmestyy enää vain karsittu näyttelykalenteri. Taidenäyttelyistä tulisi julkaista kattavaa kalenteria samaan tapaan kuin elokuvista. Lehden lukijat haluavat itse valita, mitä näyttelyä tai elokuvaa menevät katsomaan. Verkkosivuilta hankalasti löytyvä näyttelylista ei korvaa lehden sivuilla ilmestyvää kalenteria.

Kulttuurisivuja uudistettaessa kuvataiteen viihteelliset puolet, tähtikultti ja mediaseksikkyys tuntuvat korostuneen. Vakavasti otettavien kuvataidearvioiden määrää on vähennetty, eikä niitä enää julkaista vakiopäivinään, vaan ripoteltuina sinne tänne. Kritiikin yhteydessä julkaistaan usein vain vaatimaton kuva, jos sitäkään, vaikka se antaisi lukijalle mahdollisuuden omaan arvioon. Vielä pari vuotta sitten tiettynä viikonpäivänä ilmestynyttä arviokoostetta saattoi käyttää apuna näyttelykierroksen suunnittelussa. Nykyisin arviot julkaistaan usein vasta näyttelyn viimeisinä päivinä. Varsinkin muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuva taiteen ystävä turhautuu lukiessaan arvion kiinnostavasta näyttelystä, joka on avoinna enää kaksi päivää. Liian moni tasokas näyttely jää kokonaan ilman arvostelua.

Ajankohtaisin nykytaide näyttäytyy yksityisnäyttelyissä. Jos niiden sisältöjä ei riittävästi käsitellä kritiikin ja muun kirjoittamisen kautta, seuraukset näkyvät varmasti myös alan arvostuksessa ja yleisölle tarjolla olevan taiteen laadussa.

Asialla on suoria vaikutuksia paitsi taiteilijoiden ja gallerioiden toimintaedellytyksiin myös kuvataidekenttään yleisemmälläkin tasolla. Kun näyttelystä on ollut tieto Nyt -liitteessä tai siitä on ilmestynyt kritiikki Helsingin Sanomissa, kasvaa gallerian kävijämäärä välittömästi. Suomessa taiteilija yleensä tekee työt palkatta, kustantaa näyttelyn ja maksaa suurta provisiota myydyistä teoksista. Lisäksi osa taiteesta on luonteeltaan ei-myytävää. Yksityisnäyttely Suomessa on useimmiten taiteilijalle tappiollinen. Kritiikin ja muun kuvataidekirjoituksen niukkuudesta johtuen tasokkaiden gallerioiden olemassaolo on vaakalaudalla.

Toimivalla kulttuurielämällä on maamme ilmapiiriin suuri merkitys. Peräämme tärkeimmältä päivälehdeltämme kuvataiteen osalta kattavaa ja hyvin toimitettua tiedottamista sekä säännöllistä ja riittävää palstatilaa kritiikille.

Helsingissä 15.1.2007

Adressi on tulostettavissa paperiversiona osoitteesta: www.heliheikkinen.com/lukija-adressi.pdf