Pelastetaan Lapuan hiippakunta

On hyvä, että lapualaiset heräsivät paikkakuntansa puolustamiseen. Sen olisi tosin voinut alkuunsaattaa jo muutama viikko aikaisemmin. Mitä seinäjokisiin tulee, niin ainakin osaan sen virkamiehistä ja päättäjistä on tarttunut suuruudenhulluus. Nummisuutarien Eskon mentaliteetti on yleistä: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin." Näinä keskittämisen vuosina Seinäjoelle on nyt keskitetty suurin piirtein kaikki ammattikoulutus, valtion virastot, jne, jne, jne. Lieneekö enää yksi ja ainoa siellä, joka osaa enää ajatella nokkaansa pidemmälle, "maakunnan satraappi", Kari Hokkanen, joka sanoo: "Seinäjoki tarvitsee maakuntaa". Peräseinäjoen, Nurmon ja Ylistaron se jo onnistui hotkaisemaan. Moniaita liittymislupauksia on jo syönyt ja saanut niiden periferiassa asuville unettomia öitä aikaiseksi. Nyt on ilmeisesti pyrkimys saada koko Lapua kiristelemään hampaitaan. Tänä globalisaation aikakautena ei ilmeisesti enää pidä paikkaansa sananlaskutkaan: "Ahneella on "sellainen" loppu." Lieneekö enää etelä-pohjalainen luonnekaan entisellään. Käännämmekö jo mekin vain toisen poskemme lyötäväksi?
On jo muutamaan kertaan tärkein asia sanottukin, mutta tunnetusti kertaus on opintojen äiti.
Yhtyykö luterilainen kansankirkkomme nykykeskittäjien kuoroon ja keskittämällä siirtää hiippakuntamme pääpaikaksi Seinäjoen? Se olisi selän kääntämistä maaseudulle, josta käsitykseni mukaan kansankirkkomme vahvimmat tukijat löytyvät. Tällainen erhe voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia. Kirkolla ei ole varaa sellaiseen halveksivaan eleeseen, kun sillä jo muutenkin on tarpeeksi vaikeuksia. Halleluja!