Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Yleisimmät rehuongelmat

Hyvin onnistuneissa esikuivatuissa säilörehuissa esiintyy harvoin voihappokäymistä. Rehun voihappokäyminen on yleisintä märissä säilörehuissa, jotka voivat olla korjattu perinteisellä tai esikuivatun säilörehun kalustolla. Säilörehun voihappobakteeri-itiöpitoisuus voi olla myöskin korkea rehun sisältämän runsaan maa-aineksen kautta.

Puristenesteen kertyminen paalin, siilon tai auman pohjalle johtaa aina ruokintakelvottomaan rehuun.

Kuivien rehujen ongelma on jälkipilaantuminen, sekä homeiden ja hiivojen kasvu rehupinnoissa.

Yleisin tilakäynneillä esille tuleva rehuongelma on varastoidun rehun pintapilaantuminen. Laakasiiloissa ja rehuaumoissa on tummunutta ja lämpenevää rehua varaston pinnassa ja reunoilla.

Itiöongelma tulee esille usein laakasiilon avausvaiheessa. Siilon jyrkkä lopetusrintaus on rehulaadultaan heikompaa kuin päärehu. Tekovaiheessa rintauksen rehu jauhaantuu sekä traktorin pyörät puhdistuvat.

Merkittävin säilöntätappioita lisäävä tekijä on viiston lopetusrintauksen heikoksi jäävä painotus. Pelkän muovin varaan jätettyjen varastojen pintarehu on tunnetusti voihappoitiöpitoista.

Usein riskirehuihin kuuluvat märäksi jääneet esikuivatut säilörehut. Liian pieni muurahaishappomäärä tai valmistuksessa käytetty maitohappobakteerivalmiste ei riitä tavoitehappamuuden saavuttamiseen. Osa lisätystä säilöntäaineesta poistuu jo puristenesteen mukana. Voihappokäyminen on yleistä märissä ja korkean pH-tason rehuissa. Märkien rehujen voihappokäyminen estyy tehokkaasti vain alle pH 4,0 happamuudessa.